sunnuntai 26. marraskuuta 2017

BIENVENIDO OTOÑO


NLY Coat
Gina Tricot Jeans
H&M Boots
Stradivarius Hat
Parfois Bag


I don't remember the last time I was this excited about November. Honestly, probably never. After years of fighting my way through the wind and rain on the dark and slippery streets in Finland, I developed quite a genuine hate for this month. It's a peculiar twilight zone between Autumn and Winter, which includes the worst aspects of both. Dark, rainy and windy - at least in Helsinki.

But oh, November in Barcelona! The trees are just now losing their green colour, and they look absolutely beautiful next to the evergreen palm trees. The days are sunny and gentle, the sky is blue and the crispy mornings give a nice energy boost. During daytime it's sweater weather and when the sun sets there's nothing better than lighting up cinnamon scented candles and wander around the apartment wrapped in the fluffiest blanket, feeling all Christmassy (yes, we already decorated our tree). Mid season is my favourite time fashion-wise and I'm taking maximum advantage of it. Favourite pair of jeans, a relaxed pullover or blouse and a cozy coat - a combo that nothing beats. At last I got a reason to slip out of my summer dresses, which I've been wearing the last six months, and activate the rest of my wardrobe. Autumn is also present in my daily make-up - coral-toned lip glosses have changed into darker matte lipstick, of which I especially like liquid lipsticks from NYX. All in all, bienvenido otoño!

En kyllä muista, milloin viimeksi oon ollut näin innoissani marraskuusta. Rehellisesti ajateltuna en varmaan koskaan. Vuosien rämpiminen pimeillä ja loskaisilla teillä, myrskytuulen takia vaakasuoraan lentävän sateen piiskaamana, kehitti itselleni niin syvän vihan marraskuuta kohtaan, että pelkkä sana saa ihon kananlihalle. Se on jonkinlainen twilight zone syksyn ja talven välimaastossa, johon tuntuu kuuluvan molempien vuodenaikojen huonoimmat puolet. "Marraskuu taas jäätää maan, maan, maan..." -  no eikä jäädä. Ainakaan Helsingissä.

Mutta oi Barcelonan marraskuu! Lehtipuut alkavat vasta nyt menettää lehtivihreää, ja ruska ikivihreitä palmuja vasten on lähes yhtä kaunis kuin Suomessa. Päivät ovat aurinkoisia ja kuulaita, taivas sininen ja aamut piristävän kirpeitä. Päivällä pärjää villapaidassa ja illalla on ihan parasta sytyttää kanelintuoksuisia kynttilöitä ja tassutella ympäri kämppää siihen muhkeimpaan vilttiin kääriytyneenä, tulevaa joulua fiilistellen (kyllä, meillä on jo kuusi koristeltuna). Välikausipukeutuminen on ehkä mun lempparein asia koko maailmassa, ja koska sitä ei Suomessa voi hirveän pitkään harrastaa, niin täällä otan siitä kaiken ilon irti. Luottofarkut, rento yläosa, saappaat sekä illan viiletessä muhkea takki - parhautta. Vihdoinkin saan hyvän syyn ahtautua pois kesämekoista, joissa oon viihtynyt päivittäin viimeiset kuusi kuukautta, ja aktivoida käyttöön koko vaatevarasto. Syksy näkyy myös meikeissä - koralliset huulikiillot on vaihtuneet tummiin mattapuniin, joista etenkin NYX:in punat on viime aikoina olleet kovassa käytössä. Kaiken kaikkiaan, bienvenido otoño!

lauantai 18. marraskuuta 2017

BUNKERS DEL CARMEL

H&M top and shorts | SPIRITSTORE sandals

Huh. The University life is so strange. One moment you just sit on the couch after school and watch "Call the Midwife" in a serene state, because hey - the exams are soo far away! The next moment they're only one month away. Should I maybe start get activated? Then suddenly, they're in a week: panic and group hysteria are spreading over the campus and you spend the days looking at the laptop screen and holding an endless cup of coffee in your hand. "Next time I'll start earlier!!" Yeah, sure.

Well, at least I've passed all the exams for now and the next ones are (thank God) in January. The summery Barcelona has turned into an autumnal Barcelona, which I don't mind that much, since I've been waiting to wear all my cozy sweaters and furry coats. Let's return to summer for a moment though - to the bunkers of El Carmel. This hill in the neighbourfood of El Carmel has, objectively speaking, the best views over the city, because its' top doesn't have any flora, only the concrete-built bunkers that allow you to see Barcelona in 360 grades. El Carmel as an area has just recently been developing from a slum to a decent, colourful and quite unique neighbourhood, and simultaneously the bunkers have become more and more popular among locals and tourists. An average tourist would still go to Tibidabo, but I myself prefer the bunkers - especially during sunset. The local youth goes there to chat and play the guitar, so the feeling is quite serene, even utopistic at times. The bunkers are easily accessed from the metro stations of El Carmel or Alfons X and also by bus, but no vehicle goes to the very top, so it's better to wear comfortable shoes (not sandals like I did :D). Recommended 200% percent!

Huh. On se yliopistoelämä kummaa. Yhtenä hetkenä sitä istuu koulupäivän jälkeen lunkisti sohvalle ja laittaa "Kutsukaa kätilö":n pyörimään, koska hei - tentteihinhän on vielä pari kuukautta! Seuraavana hetkenä niihin onkin se kuukausi. Pitäisiköhän miettiä aktivoitumista? Sitten niihin onkin enää viikko, paniikki sekä jonkinasteinen joukkohysteria leviää pitkin kampusta, ja päivät menee kahvikuppi kädessä läppärin ruutua silmät ristissä tuijottaen. "Ensi kerralla alan valmistautumaan aikaisemmin!!" Niin varmaan.

No, tenteistä on nyt tältä erää selvitty ja seuraavat on (luojan kiitos) tammikuussa. Ihanan kesäinen Barcelona on kuluneen kuukauden aikana vaihtunut enemmän tai vähemmän ihanaan syksyiseen Barcelonaan ja itse olen ihan mielissäni siitä, että saan kaivaa muhkeat neuleet ja karvatakit esille. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi kesään - El Carmelin bunkkereille. Tältä El Carmelin naapurustossa sijaitseva kukkulalta varmasti lähtökohtaisesti parhaat näkymät koko Barcelonaan, sillä sen huippua koristavat kasvillisuuden sijaan vanhat betonibunkkerit ja näkyvyys on joka puolelta esteettömät 360 astetta. El Carmel alueena on myötä vasta viime vuosikymmeninä kohonnut lähes slummista viihtyisäksi, värikkääksi ja omaleimaiseksi naapurustoksi, ja samalla bunkkerit ovat tasaista vauhtia kasvattaneet suosiotaan. Keskimääräinen turisti suuntaa varmaan edelleen Tibidabon kukkulalle, jos tahtoo ihailla maisemia, mutta itse suosittelen paljon enemmän bunkkereita - erityisesti auringonlaskun aikaan. Paikalliset nuoret tykkäävät myös kokoontua tänne juttelemaan ja soittelemaan kitaraa, joten tunnelma kaupungin melun yllä on ainutlaatuinen, jollain tapaa jopa utopistinen. Kukkulalle pääsee parhaiten kävelemällä El Carmelin tai Alfons X:n metroasemilta, mutta sinne kulkee myös bussi - joskaan ei aivan huipulle, joten hyvät kävelykengät kannattaa varata mukaan (ei sandaaleja, kuten itselläni kuvissa on :D). Suosittelen kaksisataaprosenttisesti!