tiistai 18. heinäkuuta 2017

AND IF I FAIL?


Hello again. The exams are over and summer has officially begun. That can be felt in the temperatures - every day it's more than 30C and not that much fun for a Finn. Some other things are not that much fun either. I started thinking, how all my life, living and studying in Barcelona, can seem like a dream to some; and it truly is, I don't dare to complain (unless it happens in the corner of my sofa with a glass of wine in my hand). But the fact is that I failed most of my university courses this spring. Courses, which were in Catalan, and despite of asking I didn't get to do my exams in Spanish. I've always been an excellent student and never ever have I failed an exam or got suspended from a course. Understanding and accepting the limits of my own capacity - understanding that despite of all the hours and energy spent in studying - have been quite hard to deal with. I feel no shame in admitting that during this spring I've bathed myself in my own misery, cursed the world (University of Barcelona) for being so unfair and cried my eyes out. But at the same time I've learnt so much about what it really means to "have mercy on oneself". You just can't always win, no matter how many drops of sweat you generate while translating your psychology books at 1AM. It's summer now, the beach is so near and blueberries cost 1€ per box - time for me to take it easy.

Oh, and a tip for all those heading to Barcelona this summer! If you don't fancy getting hit by a beach ball on the crowded beaches, head to the pools of Montjuïc, where these photos were taken at. A large pool, few people and breath-taking views over the city are worth it!

Hei taas. Tentit meni, yliopiston ovet sulkeutui ja kesä on nyt ihan virallisesti alkanut. Sen toki huomaa lämpötiloissakin - joka päivä kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella ei ole suomalaiselle aina mitään herkkua. Eikä ole herkkua kaikki muukaan. Rupesin kelaamaan, että ulkopuolisen korviin asuminen ja yliopisto-opiskelu Barcelonassa kuulostaa varmaan aika hienolta; ja hienoahan se toki on, ei käy mielessä valittaa (paitsi kodin seinien sisällä parin viinilasillisen jälkeen). Mutta fakta on se, että reputin suurimman osan kevätlukukauden kursseista. Kursseista, jotka oli katalaaniksi, ja joiden koetta en saanut pyynnöistä huolimatta espanjaksi. Oon aina ollut hyvä koulussa, enkä koskaanikinämilloinkaan ole saanut hylättyä jostain kurssista. Muistan edelleen huonoimman arvosanani - 7½ jostain vitosluokan matikasta. Omien kykyjen rajallisuuden tajuaminen - sen tajuaminen, etten loputtomasta pänttäämisestä, kääntämisestä ja yrittämisestä huolimatta onnistunut - onkin ollut melko kova pala nieltäväksi. Voin myöntää, että tässä loppukevään aikana on tullut ryvettyä itsesäälissä, raivottua maailman (Barcelonan yliopiston) epäoikeudenmukaisuudelle ja itkettyä monet itkut. Samalla tosin oon oppinut paljon siitä, mitä tarkoittaa olla itselleen armollinen. Aina ei vaan onnistu, vaikka kuinka pusertaisi hikikarpaloita psykologian kirjojen yllä yhdeltä yöllä. Nyt on kesä, uimaranta on kivenheiton päässä ja mustikat maksaa euron per rasia - aika relata vähän.

Kuvituksena vinkkivitonen Barcelonaan matkaaville; jos haluatte välttyä saamasta rantapalloa nassuunne supertäydellä rannalla, pakatkaa eväät mukaan ja suunnatkaa Montjuïcin kukkulan uima-altaalle. Iso allas, arkipäivisin vähän porukkaa ja ennen kaikkea huiput näkymät Barcelonan ylle!

1 kommentti :

  1. Hei, jos tuo katalaani käy ylitsepääsemättömäksi, voisitteko harkita muuttoa esim. Madridiin ? Siellä on hyviä yliopistoja kuulemma. Vai onko sinne vaikeampi päästä sisään ? Ja onko niin ettei tuolla ole mitään mahdollisuutta saada kokeita espanjaksi ? Miten muuten Max osaako tai ymmärtääkö hän katalaani ? Muutama viikko sitten olin Madridissa ja ihmettelin turistibussin kahta espanjan kieltä. Sitten välähti se toinen oli katalaania vaikka minun korvaani se kuulosti ihan espanjalta. Sorry hölmöt kysymykset.

    VastaaPoista