perjantai 24. maaliskuuta 2017

Y VA LIVIANO MI CORAZÓN GITANO


Asos Top
BikBok Skirt
H&M Bracelet

In the past few days Barcelona has gotten into an autumn vibe, which it never had in the actual autumn - it's pouring rain and the humidity combined with chilly weather makes one feel cold even when drinking hot chocolate covered in ten blankets. On top of everything, we managed to burn our toasts, and since we can't keep the balcony doors open because of the cold weather, the house is filled with the wonderful smell of burnt ham. Oh summer, hurry up!

Lately I've been going through photos from last autumn and I realized there are so many forgotten outfit photos. These ones were taken in last September on a crazy hot day; my hair literally felt like it was glued in my sweaty back and mascara was constantly falling on my cheeks... I just remember lining against that stone wall and cursing my maxi skirt for being too hot (and dark blue) :D However, the photos turned out quite nice and even my hair looks pretty ok, at least compared to what it felt like that day. I absolutely adore maxi skirts and dresses, but I don't usually wear crop tops - mainly because my belly isn't that toned and it makes me feel a bit uncomfortable. Still I thought this combination was pretty rad! Oh and by the way, could I have that tan back?

Barcelona on parin viime päivän aikana päättänyt niihin syysfiiliksiin, joita syksyllä ei koskaan tullut - vettä tulee kaatamalla ja kosteankolea kolmetoista astetta puree luihin ja ytimiin vaikka värjöttelisi useamman viltin alla kaakaokuppi kädessä. Onnistuin vielä kaiken lisäksi käräyttämään paistamani paahtoleivät, ja koska ovet on pakko pitää kiinni kylmyyden takia, niin sisällä leijailee ihanasti kärähtäneen kinkun aromi. Mä vaan odotan, että päästään huhtikuun puolelle ja kevät lähtee kunnolla käyntiin.

Selailin tässä pari päivää sitten kuvia viime syksyltä ja huomasin, että kansioiden kätköistä löytyy useampiakin unohdettuja asukuvia. Nämä kuvat otettiin viime syyskuussa aivan törkeän kuumana päivänä; siis hiukset vain kirjaimellisesti liimautuivat selkään ja ripsarit rapisivat pitkin poskia. Muistan, miten nojasin tuota kiviseinää vasten hiki valuen ja kirosin kuuman maksihameen maan rakoon :D Kuvista tuli kuitenkin yllättävän onnistuneita, eikä hiuksetkaan näytä niin liisterimäisiltä kuin miltä ne tuolloin tuntuivat. Rakastan maksihameita ja -mekkoja, mutten yleensä käytä noin lyhyitä yläosia - ihan vain koska mun vatsa ei ole mikään supertreenattu ja sen takia olosta tulee aika epämukava. Mutta tästä yhdistelmästä tykkäsin kyllä todella paljon! Ja hei, saisinko tuon rusketuksen takaisin? 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

BLACK & WHITE


KIABI Shirt
H&M Skirt
Dinsko Ballerinas

You know what? Spring is officially here! Well, not officially, but teeny tiny green leaves are starting to pop out from the trees and the daily temperature is rising up to 20C. I used to think that Spanish winter wouldn't be so hard to bare comparing to the Finnish one, but I have to admit that the rainy and chilly January got my mood down. In addition, we're living in a hundred-year-old building, to which concepts like central heating and thermal insulation are completely strange. Imagine the feeling, when you wake up at 7am, it's pitch-black and around 5C outside, more or less 10C inside and the floor is cold as ice. And you have to try to actually get out of your warm bed and cross that icy floor to get to the bathroom...

Anyway, it's been getting much warmer lately and it can definitely be seen in my wardrobe - out with the furry coats and in with the dresses and skirts! I really dig this graphic black and white skirt; it's perfect for going to the university, shopping or the movies. However, local people aren't still sharing my spring spirit, since every day on the campus I see classmates in huge coats and a million layers, while I'm just sweating off in a t-shirt and a pair of jeans. I guess I look like a complete tourist, but oh well - I prefer that to sitting in class with making falling off and sweaty arm pits, haha.

Arvatkaa mitä? Kevät on virallisesti täällä! Tai no, virallisesti siihen on vielä pari viikkoa, mutta täällä on jo silmut puissa ja lämpötila keikkuu 20 asteen tienoilla. Kelasin, ettei Espanjan talvi olisi mitään Suomeen verrattuna, mutta pakko myöntää että tammikuun sateet ja kosteankylmät yöt aiheutti harmitusta. Jos ei nyt ihan kaamosmasennusta, niin kohtuullista alakuloa ainakin. Asutaan vielä sellaisessa satavuotiaassa rakennuksessa, jossa lämpöeristys ja keskuslämmitys on ihan vieraita konsepteja. Miettikää se fiilis, kun kello soi seitsemältä, ulkona pilkkopimeää ja noin viisi astetta lämmintä, sisällä hikisesti kymmenen ja lattia hyytävän kylmä. Yritä siinä sitten kammeta itsesi ylös ja hiippailla hyisen kämpän läpi vessaan...

Joka tapauksessa, nyt ilmat on lämmenneet jo ihan kohtuullisesti ja se näkyy myös vaatekaapissa - turkit ja villakangastakit on työnnetty perälle ja päivittäiseen käyttöön on päässeet ihanat mekot ja hameet! Tykkään tuosta graafisen mustavalkoisesta kellohameesta ihan hurjasti, ja se sopii superhyvin niin yliopistolle, kaupungille kuin vaikka leffaan. Espanjalaiset ei tosin ole vielä raaskineet luopua talvikamppeistaan, vaan kampuksellakin näkee joka päivä taidokasta kerrospukeutumista. Tyypit marssii toppatakit päällä, kun itse hikoilen t-paidassa ja farkuissa. Näytän varmaan ihan turistilta, mutta parempi sekin kuin istua hiukset hiestä märkänä ja meikit levinneenä luennolla :D

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

SARDEGNA


A few words about Sardinia, where I spent a few days in January with Claudia, my friend from the university. The trip was really ex-tempore, we hopped on a ferry that took us from Barcelona to Porto Torres and drove around the beautiful island by Claudia's car. And oh was it a stunning island - white beaches contrasting with the turquoise sea, picturesque villages with colourful houses and misty mountains filled with tiny roads that looked like grey snakes coming down the hills. 

However, there was a big problem. Sardinia was clearly hibernating. All the ferries to nearby islands (e.g. Asinara National Park) were cancelled, many sights were closed and the roads were constantly cut due to rain, rockslides or anything as dangerous and bizarre. Because of this we had to face several unexpected challenges, for example struggling to hike 12 kilometers up and down rocky hills to get to a well-known "paradise beach", but when less than a 100 meters from our destination encountered a huuuge and ice-cold river caused by the rain, which we should've crossed by swimming in order to get to the beach. Or driving 2 hours along a slippery and curvy mountain road, only to find out that it has been cut due to rockslide and the only exit was to drive back from where we came from (2 hours, slippery road, motion sickness, oh lord). Or the "unfortunately your return trip has been cancelled and moved to the next day" phone call from our ferry company.

All this aside, the trip was unforgettable and Sardinia incredibly beautiful. I can just imagine how awesome it gets in summer, because even now I just wanted to dive in the blue waters! The biggest surprise was definitely the mountains, since for some reason I always thought of Sardinia as a pretty flat island. But now I know better, and my motion sickness will never allow me to forget about them, haha. Because of the lack of time, we kind of rushed through the island, and I'd definitely love to return and continue the adventure!

Muutama sananen Sardiniasta, jossa vietin muutaman toiminnantäyteisen päivän opiskelukaverini Claudian kanssa tammikuun lopussa. Reissu oli hyvin ex-tempore, matkustettiin lautalla Barcelonasta Porto Torresiin, Sardinian satamakaupunkiin, ja tarkoituksena oli kierrellä kuvankaunista saarta ristiin rastiin Claudian autolla. Saari todellakin oli upea ja maisemat henkeäsalpaavia - valkoisten hiekkarantojen reunustamaa turkoosia merta, sympaattisia pikkukaupunkeja värikkäine taloineen sekä jylhää vuoristoa mutkikkaine teineen ja lumihuppuineen.

Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että Sardinia aivan selvästi nukkui talviunta. Lautat lähisaarille (esim. Asinaran kansallispuistoon) kulkivat todella harvoin tai pahimmassa tapauksessa eivät ollenkaan, monet nähtävyykset oli suljettu ja tiet jatkuvasti poikki vesisateiden, kivivyöryjen tai ties minkä takia. Edellämainittujen ongelmien takia saimme roppakaupalla odottamattomia mutkia matkaan; esim. rämmimme 12 kilometriä kivikkoista polkua päästäksemme nauttimaan erään suositun rannan "paratiisimaisemista", mutta alle sata metriä rannasta törmäsimme sateiden aiheuttamaan jääkylmään jokeen, joka olisi pitänyt ylittää uimalla päästäksemme ko. rannalle. Tai kaksi tuntia ajelua jäistä ja mutkittelevaa vuoristotietä pitkin (sekä matkapahoinvoinnin pidättelyä mun osaltani) vain saadaksemme tietää, että tie on ollut kuukausia poikki kivivyöryn takia ja ainoa ulospääsy ajaa se kaksi tuntia samaa tietä takaisin. Tai "valitettavasti teidän paluumatkanne on peruttu ja siirretty seuraavalle päivälle... ehkä"-soittoa laivayhtiöltä.

Loppujen lopuksi matka oli kuitenkin ikimuistoinen ja Sardinia aivan huikean kaunis. Voin vain kuvitella, miten upeita rannat ovat kesällä, kun näin talvellakin olisi tehnyt mieli hypätä uimaan! Suurin yllätys olivat ehdottomasti vuoret, sillä olin jostain syystä aina kuvitellut Sardinian melko litteäksi saareksi. Ne vuoret eivät sitten unohdukaan kovin helpolla, siitä piti matkapahoinvointi huolen :D Juostiin niin kiireellä koko saari läpi ja niin paljon jäi näkemättä, että palaisin aivan ehdottomasti jatkamaan seikkailua!