perjantai 29. heinäkuuta 2016

R.I.P. Mortimer, my best friend



Sorry for all this silence, but exactly a week ago I had to do the hardest thing in my life - say goodbye to my dear minilop Mortimer and send him to the heavenly carrot fields. Mortimer was my first very own pet and he taught me to be responsible, have patience even after the fifth broken phone charger, take care of someone else than me and love unconditionally, fiercely and from the bottom of heart. This pain is devastating right now, but of one thing I'm grateful: I got to share with him his whole life, from baby to oldie. He never lacked hugs, treats or friends to play with (my two dogs took responsibility of that!). He had the best life a minilop could possibly have. Missing you so much furball! I love love LOVE you, forever.


Anteeksi pienestä blogitauosta, mutta tasan viikko sitten jouduin tekemään elämäni vaikeimman asian - saattelemaan rakkaan Mortimerin taivaan vehreille porkkanapelloille. Mortti oli ensimmäinen ihka oma lemmikkini, joka opetti mua ottamaan vastuuta, pysymään kärsivällisenä vaikka viides puhelimen laturi on pureskeltu poikki, antamaan jokapäiväistä huolenpitoa ja ennen kaikkea rakastamaan ehdoitta ja koko sydämestä. Ikävä on musertava, mutta oon käsittämättömän onnellinen, että sain jakaa Mortin kanssa sen koko eliniän, vauvasta vaariin. Tiedän, ettei siltä koskaan puuttunut haleja, herkkuja tai leikkikavereita (siitä Merri- ja Leevi-koirat pitivät huolen!) - tiedän, että se eli niin onnellisen elämän kuin kääpiöluppakani vain voi elää. Rakastan, rakastan, RAKASTAN, ikuisesti.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

I'M MOVING TO BARCELONA


Hejsan! Vähän jännittää kirjoittaa tätä postausta, koska kyseessä on luultavasti koko blogihistoriani suurin asia... Toissaviikonloppuna olin maskeeraajana/meikkaajana/puvustajana/yleismiesjantusena Maxin lyhytelokuvaprojektissa, istuskelin muiden kuvatessa kannon päällä ja päätin hetken mielijohteesta kurkata sähköpostin. Siinä hetkessä sydän jätti pari lyöntiä välistä. Mut oli hyväksytty Barcelonan yliopistoon (Universitat de Barcelona) opiskelemaan psykologiaa.

Hi there! I'm a bit nervous while writing this post, because it's about the biggest thing that happened to me during the history of this blog... Last weekend I worked as a make-up artist/costume designer/producer/handy(wo)man on Max's short film project, just casually chilling on a tree stump and checking my email. That's when my heart skipped quite many beats. I had been accepted to the University of Barcelona to study psychology.

Moni on parin kuluneen vuoden aikana kysellyt mun opinnoista ja töistä, mutten ole koskaan kirjoittanut niistä sen enempää, koska oon halunnut vältellä ko. aihetta viimeiseen asti. Aloitin matkailun liikkeenjohdon opinnot Haaga-Heliassa syksyllä 2013, mutta se tuntui heti aivan väärältä valinnalta, joten sen enempää miettimättä ja vaihtoehtoja puntaroimatta keskeytin opinnot ennen kuin ne olivat kunnolla edes alkaneet. Hankin Merrin ja syksy meni sen kanssa touhutessa, kunnes vuodenvaihteen jälkeen päätin (äidin pienoisen painostuksen alla) alkaa päntätä luokanopettajan pääsykokeisiin. Niissä kävin kahteen kertaan, joista ensimmäisellä pääsin haastatteluun, mutten koskaan sisälle yliopistoon asti. Sen sijaan työskentelin kaksi lukuvuotta erityiskoulussa avustajana tokaluokkalaisten parissa. Työ oli hurjan rankkaa, antoisaa, hektistä ja toisinaan myös aika ihanaa - monet pikkuoppilaat onnistuivat puskemaan tiensä sydämeeni eikä kyyneleiltäkään vältytty, kun kevätjuhlan jälkeen erästä poikaa taksiin saattaessani tämä katsoi mua huolestuneena ja kysyi: "Rosaliina, näänkö sua enää koskaan?".

A lot of you have been asking about my studies during the past two years, but I've always avoided the subject as well as possible. I began to study aviation business in the fall of 2013, but it felt wrong right from the start, so I quit the studies before they even had time to properly begin. I bought my dog Merri and spent the rest of the year teaching him tricks, until after Christmas my mom convinced me to prepare for the entrance exams to be a primary teacher in the University of Helsinki. I applied two times, even got to the interview, but never entered the University. Instead, I worked in a special school with 2nd graders for two years. It was hard, giving, hectic and sometimes quite wonderful - many of the children really digged their way into my heart. On the last day of school I was taking a little boy to the taxi and he turned to me looking unusually worried and asked me: "Rosaliina, will I ever see you again?".

Ulkomailla opiskelu on kytenyt jossain aivojen perukoilla vaihtovuodesta lähtien, mutten osannut ajatella sitä konkreettisena mahdollisuutena, joka voisi joskus käydä toteen. Viime talvena räntäsateessa välkkävalvojana hytistessä päätin kuitenkin, etten kestä enää yhtään synkeää aamuherätystä ja samana iltapäivänä aloin selvittämään mahdollisuuksiani opiskella ulkomailla. Vaihtoehtoja oli monia - Australiasta Argentiinaan - mutta päädyimme (kyllä, Maxilla oli tietysti sanansa sanottavana!) Espanjaan, sen ollessa lähes täydellinen välimuoto Suomen ja Argentiinan välillä. Paperirumban, suurlähetystössä raavamisen, espanjalaisen järjestelmän kiroamisen ja muutaman unettoman yön jälkeen sain vihdoin haettua Barcelonan molempiin yliopistoihin (Universitat de Barcelona ja Universitat Autònoma de Barcelona), minkä jälkeen ei auttanut kuin odottaa. Sillä välillä ehdimme toki käydä parin viikon reissulla Barcelonassa, jossa emme todellakaan vain lomailleet, vaan mm. kävimme yliopistolla, tsekkasimme erilaisia asuinalueita ja juoksimme asunnonvälitystoimistosta toiseen. Rankkaa - ja aivan törkeen jännittävää! 

Studying abroad has been in my head ever since my exchange student year in Argentina, but I've never really thought of it as a concrete possibility, something that could actually come true. However, freezing on the school yard in a snow storm last winter I decided that I wouldn't stand anymore of those pitch dark and ice cold mornings. The same day I started figuring out my chances of studying abroad. From the many choices - from Australia to Argentina - we (yes, Max had his say in all of this since it affects us both!) ended up with Spain, which is quite the perfect intermediate between Finland and Argentina. After a loooooot of paper work, various visits at the embassy and a few sleepless nights I finally applied for the both universities in Barcelona (Universitat de Barcelona and Universitat Autònoma de Barcelona), after which I could do nothing more than wait. In the meantime we spent two weeks in Barcelona, visiting the university, doing research on different neighbourhoods and running between real estate agencies. Tough - but exciting af!

Lukuvuosi alkaa syyskuussa, joten tästä lähtee viimeinen kuukausi Suomessa. Fiilikset on maailman sekavimmat: Osaanko opiskella espanjaksi? Opinko katalaania? Miten Merri sopeutuu? Saanko ystäviä? Saako Maxi ystäviä? Millaista joku ruokakaupassakäynti tulee olemaan?! Ja ennen kaikkea; pystynkö tähän? Pelko ja huoli on aika vahvasti läsnä, mutta viime aikoina niiden rinnalle (ja jopa ohitse) on noussut kutkuttava jännitys. Barcelona, I'm almost there!

The academic year begins in September, so my last month in Finland is about to start. I feel so bipolar: Can I study in Spanish? Will I learn Catalan? How is Merri going to cope with everything? Will I make friends? Will Max make friends? What is something as simple as grocery shopping going to be like?! And above all: Will/Can/Am I able to do this? Fears and worries have been following me for months, but lately they have been overpowered my tickling excitement. Barcelona, I'm almost there!

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Yellow & tanned


When traveling I'm really not much of a shopaholic - there's no time for that and I can simply think of a million things I find more interesting than being stuck in a shopping mall. However, rebaixes alias sales began while our stay in Barcelona, and when we ended up on the busiest shopping street of the city I just couldn't contain myself and checked out a few (every single...) shops. The midday's heat was unbearable, the street was more crowded than Black Friday and - the worst - the music in the shops was about four times louder than in Finland (which even here is a bit disturbing at times). So my shopping spree ended up a bit short and full of sweat, suffering and bass tremble, but I also got something out of it! I promised myself a while back that I wouldn't buy anymore maxi dresses in a while, but this is such a perfect coloured summer/beach dress! I wasn't quite sure of the babydoll shape of the dress (I look pregnant, I do not, I look pregnant, I do not...), but I really needed a relaxed and laid-back dress. These pics were taken in the little city of Calafell, where we spent a lovely day at the beach and discovering the beautiful old town and its' castle.

En yleensä reissun päällä ole mikään himoshoppaaja - aika ei riitä ja yksinkertaisesti keksin satamiljoona kiinnostavampaa asiaa kuin kaupoilla pyöriminen. Barcelonassa ollessame sattui kuitenkin olemaan rebaixes eli alennusmyynnit, enkä La Ramblan viereiselle ostoskadulle päädyttyämme voinut vastustaa kiusausta piipahtaa muutamaan (jokaiseen...) kadunvarren liikkeeseen. Keskipäivän helle lähenteli varmaan 40 astetta, ihmisiä oli kuin Black Fridayn pahimmissa ruuhkissa ja mikä pahinta, kauppojen järkyttävä discomusiikki soi noin neljä kertaa kovempaa kuin Suomessa (jossa se tietyissä kaupoissa on jo valmiiksi häiritsevää). Ostosreissu oli siis lyhyehkö ja täynnä hikeä, kärsimystä ja bassojumputusta, mutta tarttui siltä jotain mukaankin; esimerkiksi tämä vaaleankeltainen maksimekko! Lupasin jo ajat sitten itselleni, etten enää vähään aikaan hanki lisää maksimekkoja, mutta tämä on ihan täydellinen kesä/rantamekko! Babydoll-malli vähän arvelutti (näytän olevani raskaana, en näytä, näytän, en näytä...), mutta rentoilumekkona tuo on ihan mainio. Nämä asukuvat on napattu Calafellin pikkukaupungista, jossa vietettiin ihana päivä rantsussa ja vanhaa kaupunkia ihmetellen.


Florencia Dress
Tamaris Shoes

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Sitges


A 30-kilometer drive from Barcelona is located a real pearl of Costa Brava - a tiny town called Sitges. This city of 28 thousand inhabitants is a huge summer destination for the foreign and local folk, which I completely understood while wandering on the narrow streets surrounded by very Mediterranean white houses. Tiny balconies were full of self-painted pots with colourful flowers, and curious dog and cat noses peaking through the metallic railings. However, after two hours of discovering the city we got fed up with the unbearable heat and headed straight to the beach! It was very large and spacious considering how crowded the city was that day, and - the best part - there were various stalls renting these colourful paddle boats with tiny slides on them (which I've been obsessed with ever since our trip to Sicily!). I really can't think of anything closer to paradise than jumping off those small boats to the crystal clear Mediterranean! Later we headed back to the train station and after half an hour we arrived in the city center of Barcelona. Such a wonderful day, such a wonderful place!

Reilun 30 kilometrin junamatkan päässä Barcelonasta sijaitsee oikea Costa Bravan helmi - pikkukaupunki nimeltä Sitges. 28 tuhannen asukkaan kaupunki on supersuosittu lomakohde paikallistenkin keskuudessa, enkä vaaleiden välimerellisten talojen reunustamilla kivikaduilla vaellellessa yhtään ihmetellyt, miksi. Pikkuiset parvekkeet olivat täynnä itsemaalattuja ruukkuja värikkäine kukkineen, ja metallisten kaiteiden välistä pilkisti toisinaan uteliaita kissojen ja koirien kuonoja. Parin tunnin kiertely kaupungilla paahtavassa kuumuudessa tosin riitti meille, ja suuntasimme pian suoraa tietä rannalle! Biitsi oli useamman kilometrin pituinen ja yllättävän tilava väenpaljouteen nähden, hiekka oli pehmeää, ja mikä parasta - useassa paikassa vuokrattiin liukumäellisiä polkuveneitä (joita tämä neito on rakastanut Sisilian reissusta asti!). En oikeastaan tiedä mitään parempaa, kuin pikkuiselta veneeltä kristallinkirkkaaseen Välimereen sukeltelu! Illemmalla lähdimme talsimaan kohti juna-asemaa, jolta olikin vain puolen tunnin matka Barcelonan keskustaan. Loistava päivä, loistava paikka!

maanantai 11. heinäkuuta 2016

3 hours in Amsterdam


A little update on the blog finally, it's been a while! Last time I wrote on our last day in Barcelona, since then we've arrived home after a long journey, used the whole weekend on filming a short film and most of all gotten blown away by these cold "summer days" of Finland after two weeks under the Spanish sun. On our flight home we had a 5-hour stop in Amsterdam, so we had this brilliant idea of hopping on a train and exploring the city! After consulting at the info desk we headed to the Schiphol train station and bought day tickets to Amsterdam.

Since neither of us had ever visited Amsterdam, we were a bit lost and the teeny tiny map wasn't really of use, so after trying to read it during the train journey to the city center we decided to head for a random direction. Luckily we somehow ended up right beside the famous canals, which were absolutely charming. I've never been that interested in Amsterdam, but the tiny bridges and old brick walls rising from the water gave the place such an enchanting atmosphere - it didn't even feel like a real city, just a beautifully constructed theme park or something similar. However, after the romantic alleys and bridges we ended up on an area that seemed like a Chinese block with nearly naked women on the display windows, groups of British male tourists everywhere and a strong odor of weed in the air. Such a drastic change! Smoking weed seemed to be quite common in the whole city, since I had been smelling it everywhere all the way from the Centraal Station. In any case, a few hours of wandering around the canals made us fall in love with the city and we'll definitely HAVE TO return there!

Hejsan taas pitkästä aikaa blogin puolelta! Viimeksi tosiaan kirjoittelin vikana Barcelona-päivänä, jonka jälkeen olemme ehtineet kotiutumaan pitkän ja mutkikkaan lentomatkan kautta, kuvaamaan koko kulunut viikonloppu lyhytelokuvaprojektia ja ennen kaikkea järkyttymään näistä Suomen ihanista "kesäkeleistä". Paluumatkalla meillä oli viiden tunnin välilasku Amsterdamissa, joten hoksasimme, miten siistiä olisikaan käydä pyörähtämässä kaupungilla! Ryhdyimme välittömästi tuumasta toimeen ja suuntasimme infotiskin kautta Schipholin lentokentän juna-asemalle, jolta hyppäsimme keskustaan puksuttavaan junaan. 

Amsterdamissahan kumpikaan meistä ei ollut ennen käynyt, joten epäselvän kartan pyörittelyn jälkeen päätimme vähän hakuammunnalla lähteä johonkin, missä näkyi kauniita rakennuksia. Kapeiden kivikatujen lomasta päädyimmekin kuin ihmeen kaupalla Amsterdamin kuuluisille kanaville, jotka olivat kertakaikkisen lumoavia. En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut Amsterdamista, mutta vedestä nousevista vanhoista tiilirakennuksista ja pikkuruisista silloista tuli jollain tapaa satumainen fiilis - ihan kuin kyseessä ei olisi edes oikea kaupunki, vaan huikean hienosti rakennettu teemapuisto. Romanttisten siltojen ja kujien keskeltä päädyimme kuitenkin aivan yhtäkkiä jonkinlaiselle kiinalaiselle korttelille, jossa näyteikkunoissa pällisteli lähes alastomia naisia, miespuolisia brittituristeja seisoskeli ympäriinsä ja ilmassa leijui voimakas pilven tuoksu. Kerrassaan hämmentävä muutos! Pössyttely on tuolla mitä ilmeisimmin aika yleistä, sillä jo heti Centraal Station -asemalta ulos astuessa haisi samalta kuin Kallion kaduilla (:D). Joka tapauksessa, parin tunnin kanavien keskellä vaeltelun jälkeen olimme molemmat aivan lumoutuneita, ja Amsterdamiin on ehdottomasti palattava pidemmäksi aikaa!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

¡Adéu, Barcelona!


Our last day in Barcelona is about to end and tomorrow morning we'll be heading back to Helsinki via Amsterdam. 12 days have gone by so quickly and there's so much to do and see here that I'd be glad to stay for another two weeks. However, I'm really starting to miss Merri and I can't wait to get to hug and squeeze him! Going back home doesn't feel that dull this time, because I have I feeling that I'll fing myself back in this beautiful city sooner than I imagined.

Viimeistä viedään meidän Barcelonan reissusta ja huomenaamulla suunnataan koneen nokka Amsterdamin kautta kohti Helsinkiä. 12 päivää on hurahtanut ihan siivillä, ja täällä riittäisi tekemistä ja näkemistä vielä vaikka toiseksi kahdeksi viikoksi. Merriä tosin alkaa olla jo ihan kamala ikävä, enkä malttaisi odottaa että pääsen halimaan ja rutistamaan sitä! Kotiinpaluu ei tällä kertaa muutenkaan harmita niin paljon kuin yleensä, sillä mulla on sellainen kutina, että löydän itseni hyvin pian uudestaan tästä ihanasta kaupungista.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Vamos a la playa


Yesterday we got on a train in the morning and headed to the little towns along the Eastern coast of Barcelona. There was a great number of stops, so we decided to hop off when spotting a suitable beach. We ended up in a town called Vilassar de Mar, which had a long, perfectly beautiful and peaceful beach with turquoise water disappearing in the horizon. The waves were quite big for Mediterranean Sea, but luckily in Rio de Janeiro I learned the hard way how to get back on the beach from huge waves without rolling very uncomfortably in the bottom of the ocean. After dipping in the water we ate some tapas at the beach bar and headed back to Barcelona when the sun started to set. Such a laid-back day, for once!

Eilen noustiin tosiaan heti aamusta junan kyytiin ja suunnattiin kohti Barcelonan itäisiä rannikkokaupunkeja. Asemia oli onneksi aika tiheään, joten päätettiin puksutella rauhassa pitkin rantaviivaa ja hypätä pois jollain sopivalla rantsulla. Päädyttiin lopulta Vilassar de Mar -nimiseen pikkukaupunkiin, jonka rauhallinen ja kaunis ranta osoittautui superhyväksi valinnaksi! Aallokko oli yllättävän voimakas Välimereksi, mutta onneksi Rio de Janeirossa opin kantapään kautta, kuinka suurista aalloista pääsee takaisin rannalle heittämättä epämiellyttäviä kuperkeikkoja merenpohjassa. Haukattiin rantabaarissa parit tapakset ja suunnattiin auringon laskiessa takaisin kohti Barcelonaa. Ihana rentoilupäivä, kerrankin!