tiistai 14. heinäkuuta 2015

Who let the dogs out?


"If I had a pound for every time my dog made my smile, I'd be a millionaire." I have been blessed with two wonderful dogs - Merri and Leevi. Merri is a 2-year-old ball of energy who non-stop runs around with his super long legs and doesn't know the meaning of "being bored". He loves playing, especially catching balls, and is willing to do it with anyone, whether it's a human friend or animal friend. Sometimes when me and my boyfriend ignore him, he takes the ball and drops it next to our bunny Mortimer, waiting for him to throw it (:D). Merri is a little shy at first, but when you gain his trust you'll have kisses and furry hugs for the rest of your life! 

However, my love for Shetland Sheepdogs was started by Leevi, who came to us in the beginning of 2009. Since the age of 6 I had been begging for a dog and finally - after almost 10 years of patiently brainwashing my parents - I got Leevi. That tiny little ball of fur has now turned into a 6-year-old huge ball of fur, who's way too "mature" for playing with kids like Merri. He's a little cat-like, he does what he pleases and doesn't always come when called, except if you happen to have some snacks for him. I have more than twice used the word "spoiled" when talking about/to him ;) He's super friendly and never gets angry, however he doesn't enjoy being touched. Seriously, if you reach out to scratch his ear, he just flees away and makes sure all his hair is still in the right place, haha.


"If I had a pound for every time my dog made me smile, I'd be a millionaire." Monia on varmaan mietityttänyt, mitä meille kaksi vuotta sitten muuttaneelle Merrille kuuluu? No, herra pitkäkoipi voi ylienergisesti ja nauttii kesästä täysin siemauksin (vaikka lumi taitaakin olla sen mielestä the best thing ever). Merristä on kasvanut ihan huippujätkä, joka ei tunne sanaa tylsyys ja jaksaisi leikkiä loputtomiin, oli kyseessä sitten ihmis- tai eläinkaveri. Jos kukaan muu ei sen kanssa leiki, niin pallot on kärrättävä parvekkeella asustavalle kanillemme - Merri on mitä ilmeisimmin sitä mieltä, että kyllä se vielä joskus niitä oppii heittelemään (:D). Merri on hieman varautunut vieraita, varsinkin lapsia ja isokokoisia miehiä kohtaan, mutta vartin mittaisen rauhallisen tutustumisen jälkeen siitä tulee ihan sylivauva. Lempipuuhaa pallojen nappaamisen ja vapaana juoksemisen lisäksi taitaa olla mun kyljessäni selällään rötköttäminen ennen herätyskellon soimista.


Kuten varmasti suurin osa tiedättekin, Merri ei ollut ensimmäinen koirani. Rakkauden shelttejä kohtaan pisti alulle Leevi, joka vuosien väännön ja kinuamisen jälkeen muutti meidän perheeseen alkuvuodesta 2009. Olin pakkomielteisesti vinkunut toivonut koiraa 6-vuotiaasta saakka, jännittänyt joka joulu ja syntymäpäivä, käyttänyt jokaisen joulupuurosta löytyneen mantelin siihen, että vanhempani vihdoin suostuisivat edes harkitsemaan nelijalkaista perheenjäsentä. Ja viimein, lähes 10 vuoden sitkeän aivopesun jälkeen, sain Leevin. Kun haimme Leevin, muistan sen rimpuilleen ja ulisseen autossa kuin kuoleva joutsen, ja kasvattajakin varoitti, että se luultavasti tulee tekemään kaikki mahdolliset tarpeensa matkan aikana. Viiden minuutin ajomatkan kuluttua pikkupentu oli nukahtanut kainalooni. Nyt Leevi on jo 6-vuotias töppöjalkainen pullero, joka on "liian aikuinen" Merrin kanssa leikkimiseen. Se on luonteeltaan vähän kissamainen - ei aina tule kutsuttaessa, ellei tiedä saavansa jotain herkkupaloja. Olenkin useasti todennut vanhemmilleni sen olevan "hemmoteltu kakara" ;) Kiltti se on silti kuin mikä ja vähemmän varautuneempi kuin Merri, mutta silittelyistä se ei tykkää kuin myöhään illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. Jos yrittääkään rapsuttaa, niin herra ravistaa turkkinsa kondikseen ja lähtee karkuun. Leevin lempipuuhaa on ehdottomasti syöminen, ohikulkijoiden kyyläily ja Mortimer-kanin ihmettely.

"Shelties fill your life with joy, your heart with sunshine and your sould with love."

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti