sunnuntai 25. elokuuta 2013

Perheenlisäystä


Zlata Ognevich - Gravity

Hola ihanaiset! Mä oon halunnu tehdä tän postauksen jo sata kertaa aiemmin, mut en oo viitsiny ennen kuin kaikki on sataprosenttisesti varmaa. Mut nyt kun kaikki on lyöty lukkoon niin voin vihdoinkin paljastaa, että puolentoista viikon päästä meidän perhe saa lisäystä pikkuisesta koiranpennusta! Kyseessä on blue merle -värinen shetlanninlammaskoirapoika, joka on heittämällä maailman suloisin otus ikinä. Se on pentueensa suurin ja energisin pallero, ja nimeksi sille tulee Merri.


Merri-nimi tulee sekä mun että Maxin ehdottomista lempileffoista, eli Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta. Me päätettiin ajat sitten että koiran nimi ei saa olla vaan joku perus Turre tai Puppe, vaan sillä pitää olla joku merkitys. Me molemmat rakastetaan TSH:ta ja Tolkienin maailmaa, ja (niin nörtiltä kuin se kuulostaakin) TSH on vaikuttanu syvästi sekä mun että Maxin elämään. Kun saavuin Argentiinaan, se oli yks meidän ensimmäisistä yhteisistä kiinnostuksenkohteista ja siitä jutteleminen helpotti suuresti alkukankeutta ja raotti myös kielimuuria. Lisäksi TSH:ssa on paljon kauniin ja persoonallisen nimen omaavia hahmoja! Muistatteko hobittikaksikko Merrin ja Pippinin? Merri kuulosti mun korvaan aivan älyttömän hauskalta ja persoonalliselta nimeltä koiralle, ja vähän aikaa sitä pyöriteltyä tajuttiin että se ois just oikea nimi meidän koiralle. Muita nimiehdotuksia olis ollut TSH:sta Bilbo ja Frodo, sekä tykästyin myös Karhuveljeni Koda -leffan Koda-nimeen sekä kolmen veljesten nimiin Kenai, Denahi ja Sitka. Mut kyllä toi Merri on ehdottomasti paras!


Vaikka en oo tästä asiasta hirveesti täällä blogissa puhunu, niin koiran hankkiminen ei oo mikään hetken päähänpisto. Kuusivuotiaaksi asti mä halusin aina kissaa ja joka kerta kun tuli mahdollisuus toivoa jotain (esim. sain mantelin joulupuurosta) niin toivoin silmät ummessa ja sormet ristissä että saisin joskus pienen kisun. Muistan kuitenkin elävästi, kun yhtenä päivänä kävelyllä ollessa iskä kysyi multa, että olisko kivempi jos kissan sijasta harkittaisiinkin koiraa. Siitä lähti lähes kymmenen vuotta kestänyt ankaraakin ankarampi toivominen, pyytäminen ja kinuaminen, joka loppui kun 15-vuotiaana istuin vihdoin auton takapenkillä pieni tuhiseva shelttipentu sylissäni. Siitä pennusta tuli Leevi ja yks mun elämän tärkeimpiä ja rakkaimpia asioita.

Kaikki muuttui kuitenkin radikaalisti, kun muutettiin Maxin kanssa omaan asuntoon. Elämä ei enää rytmittynytkään Leevin lenkkien ympärille eikä kukaan ollut haukkumassa, vinkumassa, nuolemassa ja levittelemässä karvojaan ja lelujaan ympäri kämppää. Arki ilman koiran hännän heilutusta ja märkiä pusuja oli harmaata ja ennen kaikkea mielettömän tylsää. Siksi viime kesänä hankittiin pieni kääpiöluppakani Mortti, joka piristäis vähän meidän eloa ja mun suunnatonta ikävää Leeviä kohtaan. Mortti on aivan hurmaava otus ja veikeä pikku energiapallero, mutta talven aikana kävi harvinaisen selväksi, ettei se korvaa koiraa. Siksi pitkän harkinnan jälkeen alettiin käymään eri kenneleitä läpi ja miettimään oman pennun hankkimista.


Mulle oli alusta asti selvää, että tahdon toisen shetlanninlammaskoiran. Sheltti on ehdottomasti mun suosikkirotu koko maailmassa enkä voi keksiä täydellisempää koiraa. Kaunis ulkomuoto, upeat ja persoonalliset väriyhdistelmät, älykkyys, oppivaisuus, ystävällinen luonne ja ennen kaikkea äärettömän suuri sydän. Mikään ei oo ihanampaa kuin sheltin valpas ja ihmettelevä katse. Musta tuntuu että oon todellakin löytäny oman koirarotuni ja oon onnellinen että se on just sheltti. Tosin siperianhuskyja, dobermanneja ja berninpaimenkoiria tahtoisin vielä kokeilla ;)

Väritystä (soopeli, tricolor, blue merle) taas mietittiin vähän pidempään. Kuten monet lukijat varmaan tietää, niin Leevi on väriltään blue merle, eli valkoharmaa mustilla ja ruskeilla läikillä. Mä olin meidän perheestä aikoinaan ainoa, joka kyseistä väriyhdistelmää puolsi, muut suhtautui siihen vähän varauksella. Mun mielestä se on vaan älyttömän kiinnostava väritys - tosi epäsäännöllinen ilman tiettyä kaavaa eikä koskaan voi tietää mimmoinen pennusta tulee. Tällä kertaa aloin kuitenkin miettimään, että nythän mulla on jo yksi merle, onko kaks liikaa? Soopeli on mun makuun aika pliisu väritys, joten alettiin miettimään tricoloria. Merlet kuitenkin veti mua puoleensa ja huomasin jatkuvasti ajautuvani tutkailemaan merle-shelttien jälkeläisiä ja innostuvani aina astetta enemmän jos huomasin jonkun kennelin odottavan merle-pentuja. Päätettiin sitten lopulta että hei, ei sillä ole mitään väliä tuleeko Leevistä ja tulevasta pennusta samanväriset, kunhan me itse ollaan siihen tyytyväisiä ja rakastetaan sitä. Niinpä päädyttiin etsimään merlepentuja ja yllätyksen kautta löydettiin meidän pennun ihana kasvattaja, vielä aivan pääkaupunkiseudulta!


Nyt Merrin tuloon on enää puolitoista viikkoa, enkä ihan oikeesti meinaa pysyä housuissani! Me ollaan nyt käyty katsomassa sitä kahteen kertaan ja jo heti ekalla kerralla se syöksyi suoraan mun syliin, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Kasvattajakin jäi ihan sanattomaksi ja ihmetteli, että miten ihmeessä se noin selkeästi valitsi mut. Sinä hetkenä tajusin, että tässä on mun koira. Mun ihana rakkauspallero.

Kertokaa miten ihmeessä kestän tän puolitoista viikkoa?! Ihan tosissani suunnittelen täällä kidnappausreissua jonain lähiyönä, oon niin malttamaton :D mut eikö oo aivan ihana karvapallo?!

Ps. Lupaan lupaan lupaan ettei tästä tuu mitään koirablogia, mutta saa toki kysellä koirajuttuja jos jotain kysymyksiä tulee mieleen :)

Translation: Here are some photos of our new puppy! He's coming home in less than two weeks and I'm just too excited, can't wait anymore! I'm so in love<3

33 kommenttia :

  1. Voiettä mikä söpöliini <3 Muistan kun meijän pentu tuli kotiin,ihania aikoja:) kannattaa ottaa kaikki ilo irti ja paljon kuvia, kun ne on pieniä niin vähän aikaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on<3 Joo mäkin muistan Leevin pentuajat, ne olin niin ihania! Kuvia on tulossa paljon ;)

      Poista
  2. Apua, mun koirakuume vaan kasvaa! Varsinkin kun oon miettinyt shelttiä toooosi pitkään. Varmaan noin 7vuotta oon shelttiä halunnut ja tässä viimeistään parin vuoden päästä mä sen haluan :) niin suloisia noi pennut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, mullakin on ihan kamala koirakuume! Suosittelen ehdottomasti shelttiä, kaikin puolin ihana rotu<3

      Poista
  3. Pistä paljon kuvia tänne blogiin tai instaan <3 Itellä ei ole koiraa vaikka kuinka haluaisin, niin ois ihana nähdä kuinka tuo söpöläinen kasvaa<3

    VastaaPoista
  4. Eikää kuin onnellinen olen teidän puolesta! Itselläni on kanssa sheltti koira (saman värinen kuin teidän koiranne) jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, sain sen kun olin kahdeksan ja nyt 16 vuotiaana pikkuisestani on alkanut tulla jo vanha, mutta silti se jaksaa olla iloinen ja rakastaa kaikkia meidän perheessä ehdoitta. Sheltti on kyllä mun lemppari rotu kanssa, niin kiltti ja ihana. Kotoa löytyy myös rottweiler joka on myös ihanin rotu minkä tiedän, vaikka harmikseni monet niitä pelkäävät juuri ison koon takia :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi ihanaa, toivottavasti sillä on vielä paljon ihania ja onnellisia hetkiä edessä<3 Rotikat on mun mielestä ihana rotu ja mua ärsyttää ihan älyttömästi ennakkoluulot ja niitä ja paria muuta rotua kohtaan, koska kaikki riippuu 99-prosenttisesti omistajista. Mun ihanalla kaverilla on staffi ja se on yks suloisimmista ja ihmisystävällisimmistä koirista mitä tiedän, joten kaikki inhottavat kommentit ja ennakkoluulot staffeista tuntuu pahalta :(

      Poista
  5. Meillä on vanhempien luona trikki ja blue merle :---) Sheltit on kyllä iha mahtavia koiria!

    VastaaPoista
  6. Voi ei kuinka hauskaa! :D Minun ystäväni ottaa samalta kasvattajalta juuri tuon mustavalkoisen (vai onko se ruskeavalkoinen) pennun, joka on teidän vauvan päällä noissa kuvissa ja arvaa mikä sen pennun nimi on!! :D Max! :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah joo, me naureskeltiin Maxin kanssa yks ilta tolle nimelle ;D käytiin just sunnuntaina katsomassa pentusia ja Max on kyllä myös aivan ihana pallero<3

      Poista
  7. Ihana pallero <3 Meinaatko harrastaa jotain Merrin kanssa, vai tuleeko se ihan lenkkikaveriksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on<3 Oon ajatellu agilitya kokeilla! Tosin niin ajattelin Leevinkin kanssa, mut Leevi ei koskaan oikeen innostunu siitä :D

      Poista
  8. Oi kun suloinen! Onnea perheenlisäyksestä :))

    http://eerika-justthinkaboutit.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  9. hei mietiskelin tässä että miten sun uruguayn ja brasilian reissu oli mahdollinen, sillä oman käsitykseni mukaan järjestöt ei päästä noin pitkäksi aikaa pois omasta vaihtomaastaan?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, oot ihan oikeessa :) mun muistaakseni hostperheen kanssa saa luvalla matkustaa maksimissaan kuukauden? Mä en loppuvaiheessa enää ollut kovin paljon mukana järjestön toiminnassa ja oltiin allekirjotettu lomake, jonka mukaan järjestö ei ollu musta enää vastuussa, joten oman matkavakuutuksen turvin sain matkustella niin paljon kuin halusin :)

      Poista
  10. Ite oon henkeen ja vereen kissaihminen, mutta apua miten ihana koiranpentu. Sulatti jo mun sydämen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, mä taas en hirveesti tykkää kissoista ja Maxi ei voi sietää niitä yhtään :D mut on se söpsö<3

      Poista
  11. Voi kun suloinen otus <3 Mullakin on hirveä koirakuume ja tällä hetkellä juuri selailen kenneleitä.. Kyllä ne koirat vaan piristää arkea <3

    Nomi

    VastaaPoista
  12. Voi kuule ei haittaa yhtään vaikka karvakamu eksyis postaukseen jos toiseenkin, kyllä tommosia söpöläisiä jaksaa kattella vaikka koko päivän :) (jaa ettäkö koirakuumetta täällä? Ei toki ;)) ♥ Onnea perheenlisäyksen johdosta!

    VastaaPoista