sunnuntai 26. elokuuta 2012

Nossa, nossa, assim vôce me mata - BRASIL 2011

Hola ihanaiset! 

Sori että tässä Brasilia-postauksen ulostulossa on kestäny niin kauan, mut sen tekeminen on ollu ihan älyttömän vaikeeta! Ensinnäkin, mun on pitäny valita n. 2000 ihanasta kuvasta alle 30 kaikkein ihaninta, ja vielä muokata suurinta osaa. Toiseksi, mun on pitäny repiä kahden kuukauden reissusta ne parhaat ja tärkeimmät hetket ja yrittää saada ne mahtumaan yhteen postaukseen. Kolmanneks, oon ollu liian laiska tekemään kumpaakaan noista :D mut nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tadaa, tässä ois teille meidän Brasilianreissu em breve!


Aloitetaanko vaikka siitä, että ensinnäkin tultiin laittomasti maahan ja oltiin laittomasti maassa koko reissun ajan. Uruguayn ja Brasilian rajalla liftattiin yhden iloisen brassimiehen kyydissä, joka oli tulossa työmatkalta Uruguaysta. Huomasin, että rajavartioston mökki lähestyi ja kaivoin jo passit esiin ja vaikka mitä, mut oho, tää mies vaan posotti täyttä vauhtia tullin läpi eikä ees hidastanut! Siinä vaiheessa mä olin jo ihan paniikissa ja vinguin Maxille et siinä se rajavartiosto tuli ja meni samantien, nyt ollaan pulassa! Maxi yritti selittää tälle brassiherralle et meidän pitäis saada leimat passiin ja mä oon kaiken lisäks eurooppalainen, mut se vaan myhäili leveesti ja vakuutteli että 'tudo bem tudo bem, ei teiltä kukaan niitä kuitenkaan kysy'! Ensikosketus brassien elämänfilosofiaan :D hetken päästä pysähdyttiin tienviereen keräämään banaaneja puusta, koska se mies halus viedä niitä kotiin lapsille..


 Reissulla käytiin siis vaan Etelä-Brasiliassa ja tsekattiin yhteensä 11 kaupunkia; Pelotas, Porto Alegre, Torres, Florianopolis, Santos, Sao Paulo, Balneario Camboriu, Angra dos Reis, Ilha Grande, Rio de Janeiro ja Foz do Iguacu. Niistä jokaisessa on omat juttunsa ja ihanuutensa, mut upeimmat turistikohteet on ehdottomasti Angran upeat valkohiekkaiset paratiisirannat, Rion Cristo Redentor -jeesuspatsas (ja muutenki koko kaupunki) sekä Iguacun mahtavat vesiputoukset! Brasilia on täynnä ihan mielettömiä luontokohteita vesiputouksista palmurantoihin ja niin monet biitsit jäi vielä tarkistamatta et sinne on kyl pakko päästä joskus takaisin!


Kun oltiin Balneario Camboriussa niin siellä juhlittiin just pääsiäistä, eli páscoaa. Rannalle oli yhteen puistoon isketty muutama isohko pääsiäispupu biksuissa, ne oli aivan ihania haha! Camboriu on mun mielestä muutenkin käymisen arvoinen paikka, ihan vaikka noiden hulppeiden rakennusten, mielettömän lämpimän meriveden ja öisin discovaloissa loistavan mini-Cristo Redentorin takia :) Camboriussa söin myös mun elämäni parhaan katkarapupizzan, nam! Niin ja siellä sekoitetaan myös ehdottomasti parhaan tequila sunriset ;)


Florianopolisilla, lyhyesti Floripalla, on erityisesti argentiinalaisten keskuudessa kunnon biitsiparatiisin maine ja  kaikki lähtee aina sinne lomille. Me saavuttiin Floripaan hirveessä kaatosateessa ja matka oli muutenkin kaikin puolin tosi rankka (siitä lisää myöhemmin) ja kaiken lisäks jouduttiin etsimään meidän couchsurfing-hostin taloa tosi kauan eikä siellä loppujen lopuks ollu meille ees ruokaa tai sänkyä, joten luonnollisesti olin aika vittuuntunu Floripan kanssa alusta alkaen.. 

Floripa on siitä jännä paikka, että se on ihan oma saarensa, joka kytkeytyy manner-Brasiliaan jättimäisellä sillalla. Harmittaa ettei mulla oo siitä sillasta kuvaa, mut oli tosiaan sen verran kiva ilma et jos oisin ottanut kameran esille niin se ois varmaan hajonnu alle minuutissa.. Mut se on tosiaan ihan mielettömän iso ja varsinkin iltavalaistuksessa upea! 

Floripasta mulle jäi sellanen fiilis, ettei nähty läheskään kaikkea. Tsekattiin mun muistaakseni kolme rantaa, mut se on tosi vähän siihen nähden että Floripasta löytyy yli 20 rantaa. Lisäks harmitti et ehdittiin olla siellä vaan kolme päivää ja kahtena ensimmäisenä satoi aika paljon :/ mut yritettiin kuitenkin nauttia ja ottaa Floripasta kaikki irti! Floripassa maistoin mun elämäni ensimmäistä kertaa kookosmaitoa suoraan kookoksesta, siihen tehtiin reikä ja tökättiin siihen pilli :D oli hyvää! Sen lisäks söin paljon mereneläviä ja juustotikkuja, ostin uudet aurinkolasit ja ihania rantavaatteita. Oltiin myös parhaimmassa hostellissa ikinä, jossa oli sisäpihalla jacuzzi ja vaikka mitä!


Rio on aina ollu mun paratiisikaupunki. Oikeesti, niin kauan kuin muistan oon halunnu Rioon. Rio olikin meidän koko reissun päämäärä ja syy minkä takia ylipäätään lähdettiin matkaan, ja vaikka matkan varrella oltiin nähty niin monia upeita paikkoja, Rio täytti mun kaikki odotukset. Samba soi, ihmiset oli kauniita ja iloisia, rannat oli mahtavat ja aallot korkeat, vesi lämmintä, turkoosia ja läpinäkyvää, rakennukset oli korkeita ja liikenne hullua, aurinko paistoi siniseltä taivaalta joka päivä ja kaikkea tätä ympäröi mielettömän upeat, Rion alueelle tunnusomaiset vuorenhuiput. En osaa kuvailla sitä fiilistä kun ekan kerran näin Cristo Redentorin pilkahtavan parin vuorenhuipun välistä, se oli jotain niin mahtavaa.. 

Riossa löytyy tekemistä vaikka vuodeksi, joten me saatiin aika kulumaan tosi hyvin. Suurimmat turistikohteet on tietenkin Pao de Acucar, eli Sokeritoppavuori (joka näkyy myös ylläolevassa kuvassa) ja Cristo Redentorin Jeesus-patsas (jolta ylläoleva kuva on otettu), mut jo pelkästään Copacabanan ja Ipaneman rannat on tsekkaamisen arvoisia. Suosittelen myös kaikille opastettua vierailua Rocinhaan, yhteen maailman suurimmista slummeista, joka levittäytyy pitkin yhden vuoren rinnettä. Se oli ihan mahtava kokemus!


Yks tsekkaamisen arvoinen paikka on myös Beto Carrero World, yksi maailman suurimmista teemapuistoista. Se sijaitsee keskellä ei-mitään, ihan oikeesti, ei meinattu löytää sen lähistöltä ees ruokakauppaa! Beto Carrero World on Beto Carrero -nimisen hyväntekijän perustama teemapuisto, jolla ei sinänsä edes oo mitään teemaa. Siellä on vaan erilaisia maita, joilla on oma teemansa, muun muassa Intia, Villi Länsi ja Merirosvomaa. Vietettiin Beto Carrerossa kaks päivää yhden huippuhyvän tarjouksen takia, hotellissa jossa oli uima-allas ja kaikkea! Oltiin sitä mieltä, et jos meidän hotellissa kerran on uima-allas, niin siitä on pakko ottaa kaikki irti, joten lilluttiin siellä keskellä yötä kaatosateessa :D mahto olla hotellin respatyöntekijällä hauskaa..


Yksi reissun parhaista asioista on ehdottomasti ihmiset. Me ei haluttu turhaan tuhlata rahaa hotelleihin, joten käytettiin www.couchsurfing.com -sivustoa aina kun oli mahdollista. Couchsurfing on kansainvälinen sivusto, jossa kuka tahansa voi avata kotinsa ovet matkailijoille ja tarjota yönsijan. Me oltiin yhteensä viidessä couchsurfing-perheessä; yhdessä Uruguayn puolella ja neljässä Brasiliassa. 

Ensimmäinen perhe oli isossa asunnossa yksinasuva melankolinen mies, joka oli just hävinnyt huoltajuuskiistan tyttärestään ja paasas meille joka ilta siitä miten kamalaa se oli. Toinen oli aivan ihana perhe Pelotasissa (ylläolevassa kuvassa), johon kuului kaksi n. 20-vuotiasta poikaa ja ihanat vanhemmat. Ne kierrätti meitä pitkin Pelotasin kaupunkia ja tutustutti yöelämään, ja vastapalvelukseksi me kokattiin niille tacoja! Lisäksi kun oltiin lähdössä niin perheen isä antoi meille 30 realia (Brasilian rahayksikkö) matkaa varten, voi että ne oli ihania! Kolmas perhe oli hieman omalaatuinen keski-ikäinen brassimies Porto Alegressa, joka asui jättimäisessä talossa ja vuokrasi huoneita nuorille miehille, mut oon kyl edelleen ihan varma että se oli joku gay community :D neljäs oli vastamuuttanut nuori mies Florianopolisissa, jonka talo oli vielä käytännössä tyhjä ja saatiin nukkua lattialla.. Viides taas oli ihana nuori brassinainen Santosissa, joka kierrätti meitä kaupungilla ja vei syömään ja vaikka mitä :)


Couchsurffailu ei varmastikaan oo kaikille sopiva matkustustapa. Pitää olla tosi joustava ja avoin, ja muistaa olla kiitollinen vaikkei majoitus vastaiskaan ihan odotuksia. Kannattaa myös muistaa, että ne jotka tarjoaa yönsijan tekee sen omasta tahdostaan ja tahtoo varmasti tutustua surffaajaan, joten kovin ujolle ja sulkeutuneelle ihmiselle surffailu on varmasti vaikeaa. Lisäksi ei koskaan kannata surffailla yksin, varsinkaan naispuolisten ihmisten, ja jos surffailee niin pitää katsoa tarkkaan kenen taloon menee. Yksinmatkustavien naisten kannattaa mieluiten etsiä nais-hosteja tai nuoria pareja, ei yksineläviä miehiä.

Parhaassa tapauksessa surffailu voi olla mielettömän antoisaa ja sen kautta voi tutustua upeisiin ihmisiin joista saa elinikäisiä ystäviä ja ikuisen yösijan jossain puolella maapalloa!


Brasilialaiset ihmiset on ihan omaa luokkaansa. En voi oikeesti ymmärtää, miten ihmiset voi olla niin ystävällisiä! Kun saavuttiin Porto Alegreen meidän piti löytää tie meidän couchsurfing-hostin taloon, joten kysyttiin yhdeltä rupattelevalta bussikuskilta, että miten päästäisiin sinne. Se ei tiennyt, joten se vei meidät sen bussin luo jonka se arveli menevän sinne minne me haluttiin mennä, odotti meidän kanssa että bussi saapuisi pysäkille ja jäi juttelemaan kuskin kanssa. Vähän ajan päästä se patisti meidät bussiin istumaan, mutta kuski ei ollu ihan varma että missä se meidän couch-hostin talo oikeen sijaitsi. Meidän edessä istuva mies sitten nappas iPadinsa laukustaan ja alkoi kuskin ja muiden matkustajien kanssa etsiä paikkaa minne meidän piti mennä. Olin ihan lapiolla naamaan lyöty! En vaan mitenkään pystyny kuvittelemaan sellasta tilannetta Suomessa, päinvastoin, Suomessa ihmiset ois ollu ihan vittuuntuneita siinä tilanteessa eikä kukaan bussikuski täällä tarjoituis noin perusteellisesti etsimään minkään osoitteen sijaintia! Lopulta bussi poikkesi hiukan reitiltään ja saattoi meidät melkein couch-hostin talon ovelle! Brassit on siis ihan mielettömän ystävällisiä, vieraanvaraisia ja rentoja ihmisiä, en oo koskaan nähny vastaavaa!


Vaikka Brasilia on ihan mielettömän upea maa, kaikki ei kuitenkaan oo niin ihanaa. Retki Rocinhaan, yhteen maailman suurimmista slummeista, oli pysäyttävä kokemus. Retki alkoi niinkin hauskasti, että opas vei retkeläiset Rocinhan juurelle (se nousee vuorta pitkin ylöspäin ja meidän piti päästä sen laelle) moottoripyöräjengin viereen ja sanoi että valitkaas siitä itsellenne kuski niin lähdetään nousemaan! Mä vihaan moottoripyöriä, pelkään ihan sikana olla niiden kyydissä, ja yhtäkkiä mun piti nousta sellasen kyytiin tuntemattoman brassimiehen taakse ja lähtee nousemaan vilkasta slummikatua ylös?! Joo mitä ihmettä :S ette haluu ees tietää millanen se matka oli, olin varma että kuolen noin 99 prosenttia ajasta ja mun kuskilla ei pokeri pitäny yhtään, se vaan nauro kuollakseen mulle ja mun "TUOLTA TULEE REKKA NONI VARO NYT EIII ME KUOLLAAN"-kirkumiselle.. Kertokaa mulle miks oon näin säälittävä :D


Joka tapauksessa Rocinha oli tosi mahtava kokemus. Sitä pidetään tosi vaarallisena paikkana, mut olin ihan yllättynyt siitä miten ystävällisiä ja mukavia rocinhalaiset oli. Lapset tuli katsomaan meitä juttelemaan, ihmiset soitti musiikkia, naapurit grillaili keskenään ja ruoka tuoksui joka puolella. Rocinhan kujat oli pieniä ja kapeita, ja joka kujan yläpuolella kulki tosi vaarallisen näköisiä sähköjohtoja, joiden kautta rocinhalaiset sai ilmaiseksi sähköä ja juoksevaa vettä joka taloon. Rocinhassa kuka tahansa voi vuokrata oman talonsa katon asuinpaikkaa tarvitsevalle, jolloin kyseinen ihminen rakentaa siihen oman talonsa. Siksi monet Rocinhan talot oli ainakin viisikerroksisia, koska ihmiset oli rakentanut taloja päällekkäin!

Rocinha kasvaa koko ajan, mut se on jo niin suuri ettei sillä oo tilaa eikä varaa kasvaa. Vuorenhuippu on jo saavutettu eikä ylöspäin voi enää rakentaa, joten ihmiset rakentaa yhä enemmän taloja toisten talojen kattojen päälle. Lisäksi Rocinhassa on ihan mieletön maanvyörymän riski. Miettikää mitä tapahtuis jos noi kaikki talot tulis ryminällä alas?!

Rocinha on mun mielestä paljon mainettaan parempi paikka. Suomalaiset asuu hyvinvoivassa maassa mutta on silti tosi masentuneita, koska me keksitään koko ajan lisää ja lisää ongelmia. Kouluruoka on pahaa, telkkarista ei tuu mitään hyvää, ihanista kengistä ei oo jäljellä sopivaa kokoa ja hiukset ei suostu asettumaan. Rocinhalaiset sen sijaan oli mielettömän tyytyväisiä ja iloisia. Ne arvosti elämän pienimpiäkin iloja, esimerkiks vastapaistettua leipää ja aurinkoisia aamuja. Ennen kaikkea ne nautti toistensa seurasta, kaikki oli ikäänkuin yhtä perhettä ja auttoi toisiaan kaikessa. Miksei Suomessakin naapurit voi olla ystäviä keskenään ja auttaa toisiaan? Sen sijaan täällä ei edes tervehditä jos rappukäytävässä törmätään.


Vaikka Brasiliassa on niin paljon epäkohtia, niin tykkään kuitenkin keskittyä enemmin niihin kivoihin asioihin, kuten esimerkiks Angra dos Reisin ja Ilha Granden paratiiseihin! Angra ja Ihla Grande on upeimmat paikat missä oon koskaan käynyt, ne voittaa melkein Rionkin. Angra kuuluu manner-Brasiliaan ja se on täynnä upeita valkohiekkaisia rantoja turkoosilla, uskomattoman läpinäkyvällä vedellä varustettuina, ja Ilha Grande on suuri saari Angran edustalla joka on vähintään yhtä kaunis kuin Angra. 


Ilha Grandelle pääsee vain purjeveneellä, joka onkin vähän kuin paikallinen Helsinki-Suomenlinna -vesibussi. Erona on vaan se, että se oli oikeesti mahtava puinen purjevene ja siellä tarjoiltiin tuoreita vesimeloninpaloja, ja Helsinki-Suomenlinna -vesibussi on ruma valkoinen paatti :D Ilha Grandella käytiin yhtenä iltana kävelyllä luonnonsuojelualueella, joka oli aivan ihana paikka. Käytiin iltahämärissä uimassa lämpimässä vedessä, bongattiin jättiläisrapuja, pulahdettiin pienen vesiputouksen alla uimassa ja nähtiin upeita vanhoja kivirakennusten raunioita. Lisäksi käveltiin monen talon ohi, joiden portin viereen oli kiinnitetty kyltti, jossa luki "Tule syömään maukasta kotiruokaa Ilha Granden tapaan, tarjoamme sinulle paikan pöydässämme :)". Brasilialaiset on ihania!


Angrassa käytiin myös mahtavalla muutaman tunnin pituisella veneretkellä lähisaarilla ja päästiin uimaan uskomattoman turkooseihin ja läpinäkyviin vesiin. Retken ainut huono puoli oli se, että jotenkin ihmeelisesti sain peukkuni ja jalkani kolhaistua vedenalaiseen kiveen niin, että jalka alkoi vuotaa verta ihan hulluna ja kivestä lohkesi pala joka jäi jumiin mun peukun kynnen alle.. Oikeesti, vaan mulle voi sattua jotain tollasta :D ihan oikeesti, sain kivestä irtoomaan palan mun kynnen alle, miten se on mahdollista? Olin kuitenkin niin innoissani upeista maisemista ettei paljon kiinnostanu pienet haavat :)


Brasiliassa kannattaa liikkua busseilla. Me liftattiin aika paljon, mut lopulta ennen Floripaa meille sattui semmonen onnettomuus etten enää halunnu liftata ainakaan rekkojen kyytiin. Oltiin siis liftattu yhteen rekkaan, ajettiin kapeeta vuoristotietä jonka toisella puolella nousi jyrkkä vuorenseinämä, toisella puolen oli syvä rotko. Satoi kaatamalla, oli ihan pimeetä ja kuski oli ihan väsyny koko päivän ajamisesta, joten rekka suistui hiukan oikeelle, alkoi suhia holtittomasti sateisessa liejussa ja alkoi suistua päin rotkoa, kunnes kuski käänsi rattia jyrkästi vasemmalle ja sai jarrutettua pari senttiä ennen kuin rysähdettiin päin vuorenseinämää. Siinä rekka siis oli pitkin pituuttaan tien poikki ja tukki koko liikenteen. Päästiin onneks perille Floripaan ystävällisen auttamaanjääneen autoilijan kyydissä, siinä taas näki miten ihania brassit on. Oon kuitenkin vasta nyt alkanut tajuta miten lähellä hengenlähtö oli siinä kolarissa ja oon niin onnellinen että selvittiin vaan säikähdyksellä.

Bussit on kuitenkin tosi kätevä tapa matkustaa, koska niitä menee mistä kaupungista mihin kaupunkiin tahansa ja ihan kohtuuhinnoin! Bussit onkin suosituin matkustusväline, joten niissä on supermukavat penkit, ilmastointi ja vaikka mitä. Lisäksi niissä näkee tosi kivasti ihania maisemia!


Brasiliassa ei kannata olla liian varovainen ruoan suhteen, mut ihan mistä tahansa ei myöskään kannata ostaa ihan mitä tahansa. Mä sain ruokamyrkytyksen Foz do Iguacussa jostain hampurilaisesta, ja se oli kyllä ihan hirvee kokemus.. Heräsin vaan keskellä yötä siihen että oksetti ihan mielettömästi ja aamuyöstä laattailinkin pitkin hotellihuonetta. Maxi juoksi respaan ja pyys niitä tilaamaan taksin lähimpään sairaalaan, ja kun lopulta mäkin pääsin alas respaan niin respamies vaan kysyi hymyillen että "voi että, tuliko oksennus? :)".. Oisin voinu tappaa sen oikeesti :D sairaalassa jouduttiin odottamaan tosi kauan ja oksensin siellä uudestaan, joten ne vei mut ambulanssilla toiseen sairaalaan jossa sain apua nopeemmin. Mulla oli oksentamisen jälkeen paljon parempi olo, joten kun näin ambulanssin miehet niin olin ihan paniikissa ja vakuuttelin niille espanjaks, portugaliks ja suomeks ettei mulla oo mitään niin suurta hätää.. :D lopulta todettiin että mulla on ihan selvä ruokamyrkytys ja sain miljoonat napit oksentamiseen, pahaan oloon, kuumeeseen ja vaikka mihin. Mutta ei tosiaan ollu mikään kiva kokemus, tosin seuraavanaa päivänä olin jo niin pirtee että päätettiin lähteä tsekkaamaan vesiputouksia :)

Ei kuitenkaan kannata olla liian arka ruoan suhteen ja syödä vaan mäkkärissä, vaan suosittelen kokeilemaan kaikkea paikallista! Esimerkiks feijao, oli papuja ja riisiä, on tosi hyvä perinneruoka jota pitää kokeilla edes kerran Brasiliassa ollessa. Brasiliasta saa myös aivan ihania mereneläviä ja maailman parasta energiajuomaa, Guaranaa!


Huh, tulipa pitkä postaus. En tiiä enää yhtään mitä voisin vielä kertoa, on niin paljon juttua mut toisaalta tää postaus on jo ihan liian pitkä, haha! Kysykää jos on jotain kysyttävää, vastailen tosi mielelläni!

Nyt suunnataan kohti Lintsiä viettämään meidän 2vuotta1kuukausi-päivää, whiuuu! Ihanaa sunnuntaita kaikille, adios!

Translation: This is a post about our trip to Brazil in 2011, but it's so large that sorry no translation this time! But I think the beautiful photos also tell everything about our trip!

17 kommenttia :

  1. Voisitko tehä samantyylisen postauksen Uruguaysta kans? Oon menossa käymään siellä päin ja kiinnostais kovasti muiden kokemukset :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo voin tietenkin, Uruguay on ihana paikka! :)

      Poista
  2. tuli ihan järjetön matkakuume lähtee Brasiliaan! sun blogi on nii ihana ja sä oot nii ihana ja kerrot kaikista asioista nii ihanasti ja voi että tulipas nyt ylistystä! :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ää voi ei kiitos ihana, et tiiä miten iloseks mut teit! ♥

      Poista
  3. vooi tuli niin ikävä taas brasiliaan tän postauksen takia!! Meijän perheen reissusta on kyllä jo muutama vuosi aikaa mutta en ikinä tuu unohtaan sitä fiilistä kun ihmiset vaan tanssi kaduilla JA OON IHAN SAMAA MIELTÄ ETTÄ GUARANA ON IHAN PARASTA! :) muutenkin tykkään sun blogista ihan hirmusesti! :)

    teletappifobia.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah voi kiitos! Niimpä, Brasilia on niin upee paikka ettei sitä kyl ikinä unohda :)

      Poista
  4. Tosi hyvä postaus ja kauniita kuvia! Hui, tuo rekkamatka kuulostaa ihan hirveältä. Oot kyllä saanu kokee vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) jep, mut onneks selvittiin säikähdyksellä!

      Poista
  5. Oiiihh! Olin yksi niistä lukijoista, joka toivo Brasilia postausta ja oi että! Aivan ihana postaus ja ylitti mun odotukset :) Ja niin kuin joku jo edellä sanoi, sä todella kirjotat ihanalla tavalla. Varsinkin tässä postauksessa tekstiä olis vaan lukenut ja lukenut. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kommentti! Piristit ihanasti mun iltaa ♥

      Poista
  6. tää sun blogi on aiva ihana! :)) tulee aina hirvee hinku ulkomaille.
    p.s. Guaranaa saa ainaki jossain tölkissä jo suomeski :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla! ♥ jep, hamstrasin sitä yhdessä vaiheessa kyllästymiseen saakka, haha ;)

      Poista
  7. Voi luoja ku on ihanan näköstä! En malta oottaa et pääsen noihi paikkoihi! :) mut hei millane sun mielest oli brasilian hintataso siis esim ruuan tai vaatteiden suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oon niin kateellinen sulle! Hmm, en nyt muista kyllä kunnolla, mut jos ne on yhtään samaa luokkaa kuin Argentiinassa niin vaatteet on kyllä ihan liian kalliita kaikkeen muuhun verrattuna! Mut voi olla et Brasiliassa on ihan eri juttu :) joka tapauksessa Brasiliassa ainakin isoissa kaupungeissa hinnat on Argentiinaa korkeemmat, mut silti halvemmat kuin Suomessa :)

      Poista
  8. Vähän ristiriiataista tarinaa. Ihmiset on siis ystävällisiä mutta ei ilmeisesti toisilleen, kun toiset asuu jossain slummissa ja toiset mukavasti paremmilla alueilla. Ja jos ne slummin ihmiset on niin hirveen kivoja, niin miksi Brasiliassa on niin paljon katuväkivaltaa.

    Ja vielä, jos brasilialaiset on niin ystävällisiä, niin miksi brasilialaisista vankiloista sanotaan että ovat maailman pahimpia?

    Eli voisko olla niin että mitä köyhempi maa sitä enemmän halutaan turisteja miellyttää, jotta jatkossakin olisi turisteja?

    VastaaPoista