torstai 8. syyskuuta 2016

Flowery


Here's the first outfit post from Barcelona! The weather has been burning hot for a Northerner like me (my energy level is almost below zero, flat hair gets stuck in my sweaty neck and the whole apartment turns into a sauna when the balcony doors are open) and I've been wearing only the lightest possible summer clothes. This tiny flower dress from H&M wasn't much of use back in Finland due to the exceptionally cold summer, but here's it's converted into one of my most worn pieces of clothing! Unlike many shorts, it doesn't squeeze or pinch, and its' flowy material guarantees a sweat-free back (did I already mention that sweating has become a grave problem of mine?!). A perfect dress, when the temperatures are rising above 30C!

The everyday life here is slowly starting to settle, although I still feel like I'm on a long vacation, because the University doesn't open until next week. However, my biggest problem at the moment is my migraine, which generates from the heat and humidity. It's seriously been bugging me almost everyday during these couple of weeks. I had the worst migraine attack of my life last week, when we decided to visit a garden store outside Barcelona, despite of feeling kind of dizzy (which is a very common symptom of migraine). It was siesta-time, the pharmacy was closed and I was sitting on the plastic protection cover of a sofa on sale in the garden store, 200% sure that I wasn't going to make it back home without vomiting or passing out big time. Well, we made it back somehow, but ever since I've been desperate to find some preventive measures, the best of which have been morning dips in the sea and drinking loads of Gatorade during the day. Today was the first completely migraine-free day, so I must be doing something right!

Ekaa asupostausta Barcelonasta! Ilmat on olleet näin suomalaiseen makuun aivan tyrmäävän kuumat (energiataso on nollassa, lättänät hiukset liimautuu hikiseen niskaan ja parvekkeen oven aukaistessa koti muuttuu ilmastoinnista huolimatta saunaksi) ja niille kaikkein kevyimmille kesävaatteille on tosiaan ollut käyttöä, vaikka mieluitenhan tässä paahteessa kulkisi ilman rihman kiertämää. Tälle H&M:n aleista bongatulle kukkamekolle ei - kiitos viileähkön kesän - Suomen päässä ollut juuri käyttöä, mutta nyt siitä on muodostunut yksi käytetyimpiä vaatekappaleitani! Toisin kuin monet shortsit, se ei kiristä tai purista mistään kohtaa, ja ilmavuutensa ansiosta selkäkään ei pääse hikoamaan (siis mainitsinko jo, että hikoilusta on tullut ongelma?!). Täydellinen mekko, kun lämpötilat kohoaa kolmenkympin puoliväliin!

Muuten arki alkaa rullaamaan hitaasti eteen päin, vaikka vielä ollaankin vähän lomafiiliksissä, koska koulu tosiaan alkaa vasta ensi viikolla. Suurin ongelmani tällä hetkellä on painostavasta kuumuudesta aiheutuva migreeni, joka on siis vaivannut melkein jokaisena päivänä nyt parin viikon ajan. Koin elämäni pahimman migreenikohtauksen viime viikolla, kun nuutuneesta olosta (mulle selkeä migreenin oire) huolimatta lähdimme junalla Barcelonan ulkopuolella sijaitsevaan puutarhamyymälään. Oli siesta-aika, apteekki oli kiinni ja kaupan terassisetin sohvan suojamuovin päällä istuessani olin sataprosenttisen varma, etten selviä takaisin kotiin oksentamatta tai pyörtymättä. Noh, kyllä sieltä jotenkin takaisin selvittiin, mutta siitä lähtien olen yrittänyt löytää keinoja ennaltaehkäistä migreeniä, joista parhaimmaksi on muodostunut ehdottomasti Gatoraden lipittäminen sekä aamu-uinnit. Tänään olikin ensimmäinen täysin pääkivuton päivä, eli suunta taitaa olla oikea!


H&M Dress
Tamaris Shoes

maanantai 29. elokuuta 2016

ALIVE


Alive! After a long and unforgettable drive, ten countries and 3450 kilometers we've finally arrived in Barcelona (in one piece). While writing this post I'm laying on my very own bed, French balcony doors open, listening to the distant sounds coming from other apartments and the Barceloneta beach. The temperature at 8 pm is 28 Celsius, Max is in the kitchen cooking the most delicious spaghetti ever and Merri is on the balcony, stalking the neighbors while they're doing their laundry. My current feelings resemble those Alice must have had in Wonderland, but I'm sure I'll get used to this - at least next week, when my studies finally begin! I'll keep you updated on this journey of mine, but first I'll have to organize a bit my photos, stuff and everything that's going on in my head at the moment.

Elossa! Pitkän, ikimuistoisen ja peppua puuduttaneen autoreissun, kymmenen maan ja 3450 ajokilometrin jälkeen ollaan viimein selvitty ehjin nahoin Barcelonaan. Tätä postausta kirjoittaessa makaan omalla sängyllä, ranskalaistyyliset parvekkeenovet raollaan ja kuuntelen puolikorvalla Barcelonetan rannalta kantautuvia huudahduksia. Iltakahdeksan lämpötila on 28 astetta, Maxi taiteilee keittiössä spaghettia ja Merri kuikuilee parvekkeelta vastapäätä asuvan perheen pyykkienkuivausprosessia. Olo on lievästi sanottuna kuin Liisalla Ihmemaassa, mutta eiköhän tähän totu - viimeistään ensi viikolla, kun opinnot vihdoin ja viimein alkaa! Kirjoittelen myöhemmin lisää kuulumisia, kunhan saan kuvat, kamppeet ja ajatukset edes jonkinlaiseen järjestykseen.

lauantai 6. elokuuta 2016

PUEBLO ESPAÑOL


Do you fancy historic architecture? Or would you like to enjoy a jar of sangria on a medieval plaza? If so, head to Poble Espanyol (Pueblo Español) - an open-air museum of Spain's history. We missed it on our trip to Barcelona last year, but this time we spent there an entire day. The museum is located in the center of Barcelona, on the famous Montjüic Hill, and is definitely worth the 10 euro entrance fee! The big area consist of buildings that are constructed in diverse architectural styles from Middle Ages to the 1900's, simultaneously passing through the history of Spain's different areas. Walking on the streets of stone I totally felt like I was in one of the stories of  the Grimm's Brothers, with knights, dragons and princesses! In the museum there's also a garden, beautiful chapel and an art museum featuring for example some of the original pieces of Picasso. The day was really hot and the museum was almost empty, so we had the pleasure of enjoying it without great tourist crowds. However, I recommend to bring along your own water bottles and some snacks, since the many (beautiful!) restaurants of the area were a bit expensive.

Kiinnostaako historiallinen arkkitehtuuri? Espanjalaisen kulttuurin eri vaiheet ja vivahteet? Entä miltä kuulostaa kannullinen sangriaa keskiaikaisella aukiolla? Suuntaa siis ehdottomasti Poble Espanyol:iin (Pueblo Español) - Espanjan eri alueiden historiaan keskittyvään ulkoilmamuseeon. Harmiksemme missasimme sen viimevuotisella Barcelonan reissullamme, mutta tällä kertaa ehdimme viettää siellä kokonaisen päivän. Museo sijaitsee ihan Barcelonan keskustassa, kuuluisalla Montjüicin kukkulalla, ja on ehdottomasti kymmenen euron pääsymaksunsa arvoinen! Suurehko alue on rakennettu kopioiden erilaisia arkkitehtuurin tyylejä keskiajasta 1900-luvulle, samalla läpikäyden Espanjan mielenkiintoista historiaa. Upeiden rakennusten lomassa kivikatuja tallaillessa fiilis olikin kuin jostain Grimmin veljesten sadusta ritareineen ja lohikäärmeineen! Alueella on myös puutarha, todella kaunis kappeli sekä taidemuseo, jossa on alkuperäisteoksia esimerkiksi Picassolta. Päivä oli todella kuuma, ja ehkä juuri siksi museo oli lähes tyhjä, joten saimme nauttia päivästä ilman turistiryysistä. Kannattaa tosin ottaa mukaan omat vesipullot ja jotain purtavaa - museon lukuisat ravintolat olivat ainakin meidän budjetille vähän liian hintavia.

torstai 4. elokuuta 2016

STRIPES ON THE STREETS


Day by day the pain of losing Mortimer is being replaced by beautiful memories and our date of moving to Spain is approaching insanely fast, so I think it's time to bring some Spain back to the blog! Here are some outfit photos from the small town of Sitges, which is located about 30 km South from Barcelona and is also one of our possible settling locations. The day was incredibly hot and I had already burned my head in the part where I split my hair (yes, that's possible...), so I wanted to extra protect my skin and chose to wear this striped maxi dress. It had it pros and cons - it was just plain beautiful and gave the protection I needed, but despite of its' flowy material I was sweating like an ice-cold Coke bottle in the sun. Although the city looked beautiful, after a short stroll we ended up heading straight to the beach and the very tempting turquoise sea.

Nyt on vihdoin alkanut hieman suru helpottaa Mortimerin poismenon jälkeen ja muuttokin lähenee jo siihen malliin, että bloginkin on aika orientoitua Espanjaan! Esitellään näin alkajaisiksi parit asukuvat Sitgesin pikkukaupungista, joka sijaitsee n. 30 kilometriä Barcelonasta etelään ja on yksi meidän mahdollisista asuinpaikoista. Päivä oli aivan paahtavan kuuma ja olin lahjakkaasti onnistunut käräyttämään päänahkani jakauksen kohdalta (jep...), joten aurinkorasvalla läträyksen jälkeen halusin suojata muuta kroppaa turhilta auringonsäteiltä ja valitsin asuksi tämän raidallisen maksimekon. Siinä on plussansa ja miinuksensa - se on kaunis ja antaa suojaa auringolta, mutta ilmavasta materiaalistaan huolimatta hikoilin kuin kylmästä jääkaapista helteeseen kannettu piimätölkki. Kaupungilla pyöriminen jäikin suht lyhyeksi, kun suunnattiin yhteistuumin kohti rantaa ja houkuttelevan sinistä Välimerta.


New Look Dress
Tamaris Shoes

perjantai 29. heinäkuuta 2016

R.I.P. Mortimer, my best friend



Sorry for all this silence, but exactly a week ago I had to do the hardest thing in my life - say goodbye to my dear minilop Mortimer and send him to the heavenly carrot fields. Mortimer was my first very own pet and he taught me to be responsible, have patience even after the fifth broken phone charger, take care of someone else than me and love unconditionally, fiercely and from the bottom of heart. This pain is devastating right now, but of one thing I'm grateful: I got to share with him his whole life, from baby to oldie. He never lacked hugs, treats or friends to play with (my two dogs took responsibility of that!). He had the best life a minilop could possibly have. Missing you so much furball! I love love LOVE you, forever.


Anteeksi pienestä blogitauosta, mutta tasan viikko sitten jouduin tekemään elämäni vaikeimman asian - saattelemaan rakkaan Mortimerin taivaan vehreille porkkanapelloille. Mortti oli ensimmäinen ihka oma lemmikkini, joka opetti mua ottamaan vastuuta, pysymään kärsivällisenä vaikka viides puhelimen laturi on pureskeltu poikki, antamaan jokapäiväistä huolenpitoa ja ennen kaikkea rakastamaan ehdoitta ja koko sydämestä. Ikävä on musertava, mutta oon käsittämättömän onnellinen, että sain jakaa Mortin kanssa sen koko eliniän, vauvasta vaariin. Tiedän, ettei siltä koskaan puuttunut haleja, herkkuja tai leikkikavereita (siitä Merri- ja Leevi-koirat pitivät huolen!) - tiedän, että se eli niin onnellisen elämän kuin kääpiöluppakani vain voi elää. Rakastan, rakastan, RAKASTAN, ikuisesti.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

I'M MOVING TO BARCELONA


Hejsan! Vähän jännittää kirjoittaa tätä postausta, koska kyseessä on luultavasti koko blogihistoriani suurin asia... Toissaviikonloppuna olin maskeeraajana/meikkaajana/puvustajana/yleismiesjantusena Maxin lyhytelokuvaprojektissa, istuskelin muiden kuvatessa kannon päällä ja päätin hetken mielijohteesta kurkata sähköpostin. Siinä hetkessä sydän jätti pari lyöntiä välistä. Mut oli hyväksytty Barcelonan yliopistoon (Universitat de Barcelona) opiskelemaan psykologiaa.

Hi there! I'm a bit nervous while writing this post, because it's about the biggest thing that happened to me during the history of this blog... Last weekend I worked as a make-up artist/costume designer/producer/handy(wo)man on Max's short film project, just casually chilling on a tree stump and checking my email. That's when my heart skipped quite many beats. I had been accepted to the University of Barcelona to study psychology.

Moni on parin kuluneen vuoden aikana kysellyt mun opinnoista ja töistä, mutten ole koskaan kirjoittanut niistä sen enempää, koska oon halunnut vältellä ko. aihetta viimeiseen asti. Aloitin matkailun liikkeenjohdon opinnot Haaga-Heliassa syksyllä 2013, mutta se tuntui heti aivan väärältä valinnalta, joten sen enempää miettimättä ja vaihtoehtoja puntaroimatta keskeytin opinnot ennen kuin ne olivat kunnolla edes alkaneet. Hankin Merrin ja syksy meni sen kanssa touhutessa, kunnes vuodenvaihteen jälkeen päätin (äidin pienoisen painostuksen alla) alkaa päntätä luokanopettajan pääsykokeisiin. Niissä kävin kahteen kertaan, joista ensimmäisellä pääsin haastatteluun, mutten koskaan sisälle yliopistoon asti. Sen sijaan työskentelin kaksi lukuvuotta erityiskoulussa avustajana tokaluokkalaisten parissa. Työ oli hurjan rankkaa, antoisaa, hektistä ja toisinaan myös aika ihanaa - monet pikkuoppilaat onnistuivat puskemaan tiensä sydämeeni eikä kyyneleiltäkään vältytty, kun kevätjuhlan jälkeen erästä poikaa taksiin saattaessani tämä katsoi mua huolestuneena ja kysyi: "Rosaliina, näänkö sua enää koskaan?".

A lot of you have been asking about my studies during the past two years, but I've always avoided the subject as well as possible. I began to study aviation business in the fall of 2013, but it felt wrong right from the start, so I quit the studies before they even had time to properly begin. I bought my dog Merri and spent the rest of the year teaching him tricks, until after Christmas my mom convinced me to prepare for the entrance exams to be a primary teacher in the University of Helsinki. I applied two times, even got to the interview, but never entered the University. Instead, I worked in a special school with 2nd graders for two years. It was hard, giving, hectic and sometimes quite wonderful - many of the children really digged their way into my heart. On the last day of school I was taking a little boy to the taxi and he turned to me looking unusually worried and asked me: "Rosaliina, will I ever see you again?".

Ulkomailla opiskelu on kytenyt jossain aivojen perukoilla vaihtovuodesta lähtien, mutten osannut ajatella sitä konkreettisena mahdollisuutena, joka voisi joskus käydä toteen. Viime talvena räntäsateessa välkkävalvojana hytistessä päätin kuitenkin, etten kestä enää yhtään synkeää aamuherätystä ja samana iltapäivänä aloin selvittämään mahdollisuuksiani opiskella ulkomailla. Vaihtoehtoja oli monia - Australiasta Argentiinaan - mutta päädyimme (kyllä, Maxilla oli tietysti sanansa sanottavana!) Espanjaan, sen ollessa lähes täydellinen välimuoto Suomen ja Argentiinan välillä. Paperirumban, suurlähetystössä raavamisen, espanjalaisen järjestelmän kiroamisen ja muutaman unettoman yön jälkeen sain vihdoin haettua Barcelonan molempiin yliopistoihin (Universitat de Barcelona ja Universitat Autònoma de Barcelona), minkä jälkeen ei auttanut kuin odottaa. Sillä välillä ehdimme toki käydä parin viikon reissulla Barcelonassa, jossa emme todellakaan vain lomailleet, vaan mm. kävimme yliopistolla, tsekkasimme erilaisia asuinalueita ja juoksimme asunnonvälitystoimistosta toiseen. Rankkaa - ja aivan törkeen jännittävää! 

Studying abroad has been in my head ever since my exchange student year in Argentina, but I've never really thought of it as a concrete possibility, something that could actually come true. However, freezing on the school yard in a snow storm last winter I decided that I wouldn't stand anymore of those pitch dark and ice cold mornings. The same day I started figuring out my chances of studying abroad. From the many choices - from Australia to Argentina - we (yes, Max had his say in all of this since it affects us both!) ended up with Spain, which is quite the perfect intermediate between Finland and Argentina. After a loooooot of paper work, various visits at the embassy and a few sleepless nights I finally applied for the both universities in Barcelona (Universitat de Barcelona and Universitat Autònoma de Barcelona), after which I could do nothing more than wait. In the meantime we spent two weeks in Barcelona, visiting the university, doing research on different neighbourhoods and running between real estate agencies. Tough - but exciting af!

Lukuvuosi alkaa syyskuussa, joten tästä lähtee viimeinen kuukausi Suomessa. Fiilikset on maailman sekavimmat: Osaanko opiskella espanjaksi? Opinko katalaania? Miten Merri sopeutuu? Saanko ystäviä? Saako Maxi ystäviä? Millaista joku ruokakaupassakäynti tulee olemaan?! Ja ennen kaikkea; pystynkö tähän? Pelko ja huoli on aika vahvasti läsnä, mutta viime aikoina niiden rinnalle (ja jopa ohitse) on noussut kutkuttava jännitys. Barcelona, I'm almost there!

The academic year begins in September, so my last month in Finland is about to start. I feel so bipolar: Can I study in Spanish? Will I learn Catalan? How is Merri going to cope with everything? Will I make friends? Will Max make friends? What is something as simple as grocery shopping going to be like?! And above all: Will/Can/Am I able to do this? Fears and worries have been following me for months, but lately they have been overpowered my tickling excitement. Barcelona, I'm almost there!

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Yellow & tanned


When traveling I'm really not much of a shopaholic - there's no time for that and I can simply think of a million things I find more interesting than being stuck in a shopping mall. However, rebaixes alias sales began while our stay in Barcelona, and when we ended up on the busiest shopping street of the city I just couldn't contain myself and checked out a few (every single...) shops. The midday's heat was unbearable, the street was more crowded than Black Friday and - the worst - the music in the shops was about four times louder than in Finland (which even here is a bit disturbing at times). So my shopping spree ended up a bit short and full of sweat, suffering and bass tremble, but I also got something out of it! I promised myself a while back that I wouldn't buy anymore maxi dresses in a while, but this is such a perfect coloured summer/beach dress! I wasn't quite sure of the babydoll shape of the dress (I look pregnant, I do not, I look pregnant, I do not...), but I really needed a relaxed and laid-back dress. These pics were taken in the little city of Calafell, where we spent a lovely day at the beach and discovering the beautiful old town and its' castle.

En yleensä reissun päällä ole mikään himoshoppaaja - aika ei riitä ja yksinkertaisesti keksin satamiljoona kiinnostavampaa asiaa kuin kaupoilla pyöriminen. Barcelonassa ollessame sattui kuitenkin olemaan rebaixes eli alennusmyynnit, enkä La Ramblan viereiselle ostoskadulle päädyttyämme voinut vastustaa kiusausta piipahtaa muutamaan (jokaiseen...) kadunvarren liikkeeseen. Keskipäivän helle lähenteli varmaan 40 astetta, ihmisiä oli kuin Black Fridayn pahimmissa ruuhkissa ja mikä pahinta, kauppojen järkyttävä discomusiikki soi noin neljä kertaa kovempaa kuin Suomessa (jossa se tietyissä kaupoissa on jo valmiiksi häiritsevää). Ostosreissu oli siis lyhyehkö ja täynnä hikeä, kärsimystä ja bassojumputusta, mutta tarttui siltä jotain mukaankin; esimerkiksi tämä vaaleankeltainen maksimekko! Lupasin jo ajat sitten itselleni, etten enää vähään aikaan hanki lisää maksimekkoja, mutta tämä on ihan täydellinen kesä/rantamekko! Babydoll-malli vähän arvelutti (näytän olevani raskaana, en näytä, näytän, en näytä...), mutta rentoilumekkona tuo on ihan mainio. Nämä asukuvat on napattu Calafellin pikkukaupungista, jossa vietettiin ihana päivä rantsussa ja vanhaa kaupunkia ihmetellen.


Florencia Dress
Tamaris Shoes