tiistai 18. heinäkuuta 2017

AND IF I FAIL?


Hello again. The exams are over and summer has officially begun. That can be felt in the temperatures - every day it's more than 30C and not that much fun for a Finn. Some other things are not that much fun either. I started thinking, how all my life, living and studying in Barcelona, can seem like a dream to some; and it truly is, I don't dare to complain (unless it happens in the corner of my sofa with a glass of wine in my hand). But the fact is that I failed most of my university courses this spring. Courses, which were in Catalan, and despite of asking I didn't get to do my exams in Spanish. I've always been an excellent student and never ever have I failed an exam or got suspended from a course. Understanding and accepting the limits of my own capacity - understanding that despite of all the hours and energy spent in studying - have been quite hard to deal with. I feel no shame in admitting that during this spring I've bathed myself in my own misery, cursed the world (University of Barcelona) for being so unfair and cried my eyes out. But at the same time I've learnt so much about what it really means to "have mercy on oneself". You just can't always win, no matter how many drops of sweat you generate while translating your psychology books at 1AM. It's summer now, the beach is so near and blueberries cost 1€ per box - time for me to take it easy.

Oh, and a tip for all those heading to Barcelona this summer! If you don't fancy getting hit by a beach ball on the crowded beaches, head to the pools of Montjuïc, where these photos were taken at. A large pool, few people and breath-taking views over the city are worth it!

Hei taas. Tentit meni, yliopiston ovet sulkeutui ja kesä on nyt ihan virallisesti alkanut. Sen toki huomaa lämpötiloissakin - joka päivä kolmenkymmenen asteen paremmalla puolella ei ole suomalaiselle aina mitään herkkua. Eikä ole herkkua kaikki muukaan. Rupesin kelaamaan, että ulkopuolisen korviin asuminen ja yliopisto-opiskelu Barcelonassa kuulostaa varmaan aika hienolta; ja hienoahan se toki on, ei käy mielessä valittaa (paitsi kodin seinien sisällä parin viinilasillisen jälkeen). Mutta fakta on se, että reputin suurimman osan kevätlukukauden kursseista. Kursseista, jotka oli katalaaniksi, ja joiden koetta en saanut pyynnöistä huolimatta espanjaksi. Oon aina ollut hyvä koulussa, enkä koskaanikinämilloinkaan ole saanut hylättyä jostain kurssista. Muistan edelleen huonoimman arvosanani - 7½ jostain vitosluokan matikasta. Omien kykyjen rajallisuuden tajuaminen - sen tajuaminen, etten loputtomasta pänttäämisestä, kääntämisestä ja yrittämisestä huolimatta onnistunut - onkin ollut melko kova pala nieltäväksi. Voin myöntää, että tässä loppukevään aikana on tullut ryvettyä itsesäälissä, raivottua maailman (Barcelonan yliopiston) epäoikeudenmukaisuudelle ja itkettyä monet itkut. Samalla tosin oon oppinut paljon siitä, mitä tarkoittaa olla itselleen armollinen. Aina ei vaan onnistu, vaikka kuinka pusertaisi hikikarpaloita psykologian kirjojen yllä yhdeltä yöllä. Nyt on kesä, uimaranta on kivenheiton päässä ja mustikat maksaa euron per rasia - aika relata vähän.

Kuvituksena vinkkivitonen Barcelonaan matkaaville; jos haluatte välttyä saamasta rantapalloa nassuunne supertäydellä rannalla, pakatkaa eväät mukaan ja suunnatkaa Montjuïcin kukkulan uima-altaalle. Iso allas, arkipäivisin vähän porukkaa ja ennen kaikkea huiput näkymät Barcelonan ylle!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

ROSE GARDENS


Mon Dieu Blouse
Gina Tricot Jeans
NLY Shoes

Once upon a time (a year?) there was a birthday. It was Saturday, the exam period was coming and Max had to attend a filming project all day. As I woke up in the empty house with my dog as breakfast company, I realized it would be the calmest birthday ever. Or that's what I imagined, before Max came home with a surprise cake and a small package, whilst my friend Claudia texted my and told me to dress up and head to a local festival near the campus. After sitting in the metro a bit confused I arrived to the scene and yes - there seemed to be a quite big party with a funk band playing and party-goers aged from 0 to 90 years. I quickly found my friends and they made me smile like crazy with a very loud "cumpleaños feliz", which, I have to admit, made me feel a bit uncomfortable (since I'm a very Finnish person) as I stood there red as a tomato with dozens of people watching... 

But what about the small package Max brought me? Well, for months I had been secretly craving for a kind of wrapped blouse with ruffled sleeves, preferably in blue and white. I almost bought it a couple of times online, but never did, since the post delivery service was quite a mess in our previous apartment and the package would've just gotten lost. So guess how happy I was when Max's package revealed this blouse?! How is it possible to know one's girlfriend this well? I had a major #relationshipgoals moment ;) These photos were taken in Parc de Cervantes rose gardens near Camp Nou stadium, on a day that was way too hot for black jeans. However, I loved (and still love) the outfit and the blouse turned out to be right about perfect!

Olipas tässä taannoin synttärit. Oli lauantai, tenttijakso lähestymässä ja Maxilla kuvaushommia koko päivän. Heräillessäni tyhjään taloon Merri aamupalaseuranani kelasin, että näistä taitaa tulla rauhallisimmat synttärikemut ikinä. Tai näin siis kuvittelin, kunnes Maxi toi yllärikakun ja pienen paketin saapuessaan illalla kotiin, ja opiskelukaverini Claudia tekstasi, että ykköset ylle ja suunta kohti joitain festareita. Hieman hämmentyneenä nökötin metrolla kampuksen lähelle, jossa tosiaan oli aika isotkin paikalliset hipat - funk soi kesäisessä yössä ja espanjanlaiseen tyyliin paikalla oli jengiä vauvasta vaariin. Kavereiden löydyttyä mulle kajautettiin komea "cumpleaños feliz", joka sai mut hymyilemään korvasta korvaan, vaikka pakko myöntää, että näin perisuomalaisena seisominen tulipunaisena ihmismassan ympäröimänä oli hitusen vaivaannuttavaa... 

Mutta siihen Maxin tuommaan pikkupakettiin! Olin jo kuukausia pyöritellyt mielessäni sellaista ihanaa röyhelöhihaista kietaisupaitaa, mieluiten sini-valkoisena. Meinasin useamman kerran tilatakin sellaisen, mutta Barcelonetalla asuessamme postinjako toimi vähän niin ja näin, joten paketti tuskin olisi koskaan saapunut perille. Arvatkaa, kuinka korkealle hypin riemusta, kun Maxin tuomasta paketista paljastui tismalleen samanlainen paita kuin mistä olin haaveillut?! Ihan oikeasti, miten hyvin voi tyttöystävänsä tuntea? Tuli sellainen olo, että ollaan me aika #relationshipgoals ;) Nämä kuvat otettiin Parc de Cervantes -ruusupuistossa Camp Nou -stadionin lähellä, päivänä joka oli aivan liian kuuma mustille farkuille. Mutta itse asusta tykkään aivan hurjasti, ja paita on valehtelematta jokapäiväisessä käytössä!

maanantai 29. toukokuuta 2017

BACK IN BUSINESS


First of all, I'm sorry for this minor absence, and although I hate excuses, I have three good ones:

1. We moved. From the way-too-expensive-for-us flat in La Barceloneta to Badalona, the neighbour town of Barcelona, which is more like a suburb of Barcelona. Badalona has bigger and larger beaches and the crowded touristy beach of La Barceloneta, the beach boulevard and the city center are charming, Besós river has a great park for running and the center of Barcelona is only 15 minutes by metro. Our neighbourhood is not the most privileged, but we have 80 squaremeters of space (vs. the 29m2 we had in our previous apartment), cheaper housing costs and do I even need to describe how wonderful is this apartment with brick walls, Catalan vault ceiling and huge kitchen! I'll talk some more about moving in another post.

2. University. Managing the studies with moving and renovating has been super challenging, so now I'm trying to put 110% of effort to the final exams. I had my first presentation in Spanish a few weeks ago and I have to admit - I don't remember the last time I was at such a state of panic... Luckily, despite of all the sweating, blushing and stuttering, our group got a great 27/30.

3. Server problems. Yeah, basically that. Problems with both the domain and Blogger, but luckily Max could solve them and all should be in order.

So that's basically it. I promise to write more during or after the exam period, I have so much to write about. Especially about our new apartment, it's so beautiful!

Ihan näin alkuun pahoittelut hiljaiselosta, ja vaikka inhoan selittelyä itsekin, niin mulla on ollut kolme hyvää syytä pienimuotoiseen blogitaukoon:

1. Muutto. Me tosiaan muutettiin Maxin kanssa Barcelonetan superkalliista vuokrakämpästä Badalonaan, Barcelonan naapurikaupunkiin, joka on oikeastaan enemmän jonkinlainen Barcelonan lähiö. Badalonassa riittää rantaviivaa pidemmälle kuin Barcelonetan ruuhkaisella turistirannalla, sitä reunustava rantakatu ja keskusta on todella idyllisiä, Besós-joen varrella on loistava lenkkeilypolku ja Barcelonan keskustaan hurauttaa metrolla vartissa. Meidän asuinalue ei ole se kaikkein hulppein, mutta meillä on täällä 80 neliötä tilaa (vrt. edellisen asunnon 29 neliötä), halvemmat asumiskulut ja tarviiko edes sanoa, että meidän kämppä tiiliseinillä, katalonialaisella kaarikatolla ja tilavalla keittiöllä on aivan ihana! Muutosta lisää myöhemmin ihan omassa postauksessaan.

2. Yliopisto. Opintojen delegoiminen muuton ja rempan kanssa on ollut ihan järjettömän vaikeaa, joten nyt menon tasoituttua edes joten kuten oon yrittänyt panostaa 110%. Mulla oli ensimmäinen esitelmäni espanjaksi pari viikkoa sitten, enkä kyllä muista milloin viimeksi esiintymiskammo olisi iskenyt niin pahasti... Onneksi ylenpalttisesta hikoilusta, punastelusta ja sanoissa sekoilusta huolimatta meidän ryhmä sai loistavat 27/30 pistettä.

3. Palvelin kaatui. Yksinkertaisesti näin :D Eli ongelmia domain-palvelimen sekä Bloggerin kanssa, mutta tämän sai Maxi vihdoin ja viimein korjattua.

Lupaan siis palailla tässä tenttijakson aikana/jälkeen asiaan. Erityisesti haluaisin höpötellä muutosta ja näyttää kuvia meidän asunnosta, koska tämä nyt vain on niin ihana!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Y VA LIVIANO MI CORAZÓN GITANO


Asos Top
BikBok Skirt
H&M Bracelet

In the past few days Barcelona has gotten into an autumn vibe, which it never had in the actual autumn - it's pouring rain and the humidity combined with chilly weather makes one feel cold even when drinking hot chocolate covered in ten blankets. On top of everything, we managed to burn our toasts, and since we can't keep the balcony doors open because of the cold weather, the house is filled with the wonderful smell of burnt ham. Oh summer, hurry up!

Lately I've been going through photos from last autumn and I realized there are so many forgotten outfit photos. These ones were taken in last September on a crazy hot day; my hair literally felt like it was glued in my sweaty back and mascara was constantly falling on my cheeks... I just remember lining against that stone wall and cursing my maxi skirt for being too hot (and dark blue) :D However, the photos turned out quite nice and even my hair looks pretty ok, at least compared to what it felt like that day. I absolutely adore maxi skirts and dresses, but I don't usually wear crop tops - mainly because my belly isn't that toned and it makes me feel a bit uncomfortable. Still I thought this combination was pretty rad! Oh and by the way, could I have that tan back?

Barcelona on parin viime päivän aikana päättänyt niihin syysfiiliksiin, joita syksyllä ei koskaan tullut - vettä tulee kaatamalla ja kosteankolea kolmetoista astetta puree luihin ja ytimiin vaikka värjöttelisi useamman viltin alla kaakaokuppi kädessä. Onnistuin vielä kaiken lisäksi käräyttämään paistamani paahtoleivät, ja koska ovet on pakko pitää kiinni kylmyyden takia, niin sisällä leijailee ihanasti kärähtäneen kinkun aromi. Mä vaan odotan, että päästään huhtikuun puolelle ja kevät lähtee kunnolla käyntiin.

Selailin tässä pari päivää sitten kuvia viime syksyltä ja huomasin, että kansioiden kätköistä löytyy useampiakin unohdettuja asukuvia. Nämä kuvat otettiin viime syyskuussa aivan törkeän kuumana päivänä; siis hiukset vain kirjaimellisesti liimautuivat selkään ja ripsarit rapisivat pitkin poskia. Muistan, miten nojasin tuota kiviseinää vasten hiki valuen ja kirosin kuuman maksihameen maan rakoon :D Kuvista tuli kuitenkin yllättävän onnistuneita, eikä hiuksetkaan näytä niin liisterimäisiltä kuin miltä ne tuolloin tuntuivat. Rakastan maksihameita ja -mekkoja, mutten yleensä käytä noin lyhyitä yläosia - ihan vain koska mun vatsa ei ole mikään supertreenattu ja sen takia olosta tulee aika epämukava. Mutta tästä yhdistelmästä tykkäsin kyllä todella paljon! Ja hei, saisinko tuon rusketuksen takaisin? 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

BLACK & WHITE


KIABI Shirt
H&M Skirt
Dinsko Ballerinas

You know what? Spring is officially here! Well, not officially, but teeny tiny green leaves are starting to pop out from the trees and the daily temperature is rising up to 20C. I used to think that Spanish winter wouldn't be so hard to bare comparing to the Finnish one, but I have to admit that the rainy and chilly January got my mood down. In addition, we're living in a hundred-year-old building, to which concepts like central heating and thermal insulation are completely strange. Imagine the feeling, when you wake up at 7am, it's pitch-black and around 5C outside, more or less 10C inside and the floor is cold as ice. And you have to try to actually get out of your warm bed and cross that icy floor to get to the bathroom...

Anyway, it's been getting much warmer lately and it can definitely be seen in my wardrobe - out with the furry coats and in with the dresses and skirts! I really dig this graphic black and white skirt; it's perfect for going to the university, shopping or the movies. However, local people aren't still sharing my spring spirit, since every day on the campus I see classmates in huge coats and a million layers, while I'm just sweating off in a t-shirt and a pair of jeans. I guess I look like a complete tourist, but oh well - I prefer that to sitting in class with making falling off and sweaty arm pits, haha.

Arvatkaa mitä? Kevät on virallisesti täällä! Tai no, virallisesti siihen on vielä pari viikkoa, mutta täällä on jo silmut puissa ja lämpötila keikkuu 20 asteen tienoilla. Kelasin, ettei Espanjan talvi olisi mitään Suomeen verrattuna, mutta pakko myöntää että tammikuun sateet ja kosteankylmät yöt aiheutti harmitusta. Jos ei nyt ihan kaamosmasennusta, niin kohtuullista alakuloa ainakin. Asutaan vielä sellaisessa satavuotiaassa rakennuksessa, jossa lämpöeristys ja keskuslämmitys on ihan vieraita konsepteja. Miettikää se fiilis, kun kello soi seitsemältä, ulkona pilkkopimeää ja noin viisi astetta lämmintä, sisällä hikisesti kymmenen ja lattia hyytävän kylmä. Yritä siinä sitten kammeta itsesi ylös ja hiippailla hyisen kämpän läpi vessaan...

Joka tapauksessa, nyt ilmat on lämmenneet jo ihan kohtuullisesti ja se näkyy myös vaatekaapissa - turkit ja villakangastakit on työnnetty perälle ja päivittäiseen käyttöön on päässeet ihanat mekot ja hameet! Tykkään tuosta graafisen mustavalkoisesta kellohameesta ihan hurjasti, ja se sopii superhyvin niin yliopistolle, kaupungille kuin vaikka leffaan. Espanjalaiset ei tosin ole vielä raaskineet luopua talvikamppeistaan, vaan kampuksellakin näkee joka päivä taidokasta kerrospukeutumista. Tyypit marssii toppatakit päällä, kun itse hikoilen t-paidassa ja farkuissa. Näytän varmaan ihan turistilta, mutta parempi sekin kuin istua hiukset hiestä märkänä ja meikit levinneenä luennolla :D

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

SARDEGNA


A few words about Sardinia, where I spent a few days in January with Claudia, my friend from the university. The trip was really ex-tempore, we hopped on a ferry that took us from Barcelona to Porto Torres and drove around the beautiful island by Claudia's car. And oh was it a stunning island - white beaches contrasting with the turquoise sea, picturesque villages with colourful houses and misty mountains filled with tiny roads that looked like grey snakes coming down the hills. 

However, there was a big problem. Sardinia was clearly hibernating. All the ferries to nearby islands (e.g. Asinara National Park) were cancelled, many sights were closed and the roads were constantly cut due to rain, rockslides or anything as dangerous and bizarre. Because of this we had to face several unexpected challenges, for example struggling to hike 12 kilometers up and down rocky hills to get to a well-known "paradise beach", but when less than a 100 meters from our destination encountered a huuuge and ice-cold river caused by the rain, which we should've crossed by swimming in order to get to the beach. Or driving 2 hours along a slippery and curvy mountain road, only to find out that it has been cut due to rockslide and the only exit was to drive back from where we came from (2 hours, slippery road, motion sickness, oh lord). Or the "unfortunately your return trip has been cancelled and moved to the next day" phone call from our ferry company.

All this aside, the trip was unforgettable and Sardinia incredibly beautiful. I can just imagine how awesome it gets in summer, because even now I just wanted to dive in the blue waters! The biggest surprise was definitely the mountains, since for some reason I always thought of Sardinia as a pretty flat island. But now I know better, and my motion sickness will never allow me to forget about them, haha. Because of the lack of time, we kind of rushed through the island, and I'd definitely love to return and continue the adventure!

Muutama sananen Sardiniasta, jossa vietin muutaman toiminnantäyteisen päivän opiskelukaverini Claudian kanssa tammikuun lopussa. Reissu oli hyvin ex-tempore, matkustettiin lautalla Barcelonasta Porto Torresiin, Sardinian satamakaupunkiin, ja tarkoituksena oli kierrellä kuvankaunista saarta ristiin rastiin Claudian autolla. Saari todellakin oli upea ja maisemat henkeäsalpaavia - valkoisten hiekkarantojen reunustamaa turkoosia merta, sympaattisia pikkukaupunkeja värikkäine taloineen sekä jylhää vuoristoa mutkikkaine teineen ja lumihuppuineen.

Ainoaksi ongelmaksi muodostui se, että Sardinia aivan selvästi nukkui talviunta. Lautat lähisaarille (esim. Asinaran kansallispuistoon) kulkivat todella harvoin tai pahimmassa tapauksessa eivät ollenkaan, monet nähtävyykset oli suljettu ja tiet jatkuvasti poikki vesisateiden, kivivyöryjen tai ties minkä takia. Edellämainittujen ongelmien takia saimme roppakaupalla odottamattomia mutkia matkaan; esim. rämmimme 12 kilometriä kivikkoista polkua päästäksemme nauttimaan erään suositun rannan "paratiisimaisemista", mutta alle sata metriä rannasta törmäsimme sateiden aiheuttamaan jääkylmään jokeen, joka olisi pitänyt ylittää uimalla päästäksemme ko. rannalle. Tai kaksi tuntia ajelua jäistä ja mutkittelevaa vuoristotietä pitkin (sekä matkapahoinvoinnin pidättelyä mun osaltani) vain saadaksemme tietää, että tie on ollut kuukausia poikki kivivyöryn takia ja ainoa ulospääsy ajaa se kaksi tuntia samaa tietä takaisin. Tai "valitettavasti teidän paluumatkanne on peruttu ja siirretty seuraavalle päivälle... ehkä"-soittoa laivayhtiöltä.

Loppujen lopuksi matka oli kuitenkin ikimuistoinen ja Sardinia aivan huikean kaunis. Voin vain kuvitella, miten upeita rannat ovat kesällä, kun näin talvellakin olisi tehnyt mieli hypätä uimaan! Suurin yllätys olivat ehdottomasti vuoret, sillä olin jostain syystä aina kuvitellut Sardinian melko litteäksi saareksi. Ne vuoret eivät sitten unohdukaan kovin helpolla, siitä piti matkapahoinvointi huolen :D Juostiin niin kiireellä koko saari läpi ja niin paljon jäi näkemättä, että palaisin aivan ehdottomasti jatkamaan seikkailua!

torstai 23. helmikuuta 2017

BEANIE WEATHER


Primark Blouse
Gina Tricot Jeans
Primark Boots
Asos Beanie
H&M Scarf

Hello again peeps! My 2017 has started quite well, the second semester in the University is going strong and during the past month we've had a looot of visitors, so there's been much to do. Max's cousin from Argentina has been staying with us since the beginning of February and last week my mom and sister came from Finland, so as a very standard Finn (someone who needs a break from socializing haha) I'm exhausted. On the other hand, visitors really spice up the everyday life, break the routine and remind me of how amazing it is to be able to live in Barcelona.

Here are a few pics of my basic uniform these days - a comfy top, jeans, over-knee boots and something snugly to warm the outfit up, like a big scarf or furry vest. On the frosty mornings a beanie has also come in handy, although I didn't take one with me when I left Finland (yeah, who needs a beanie in Spain?!). Luckily my dad remembered to bring me one when he visited in December! Well, this girl is heading to bed tonight already at 11pm and tomorrow she'll be sleeping late and enjoying a peaceful day off (until Max's cousin arrives from Madrid in the afternoon, but oh well...).

Heipähei taas! Vuosi on pärähtänyt ihan mukavasti käytiin, kuluneeseen kuukauteen on kuulunut hurjasti vieraita ja kevätlukukausikin on jo ihan täydessä vauhdissa - kaikenlaista hommaa siis riittää. Maxin serkku Argentiinasta on punkannut meillä helmikuun alusta asti ja kuluneella viikolla myös mun sisko ja äiti kävi kylässä, joten perisuomalaisena akkujenlataajana oon luonnollisesti ihan poikki. Toisaalta vieraat kuitenkin tuovat kivaa piristystä arkeen, rikkovat rutiinia ja muistuttavat ihastuneilla ihmettelyillään siitä, miten siistiä onkaan loppujen lopuksi asua täällä Barcelonassa. 

Tässä vielä parit kuvat viime aikojen univormusta, joka koostuu lähinnä mukavasta paidasta, farkuista, ylipolvensaappaista ja jostain muhkeasta lämmittimestä; oli se sitten villainen kaulahuivi tai vaikka karvaliivi. Kohmeisina aamuina myös pipo on ollut tarpeen, vaikka en tosiaan tajunnut sellaista ottaa Suomesta mukaani. Onneksi joulukuussa visiteerannut iskä tajusi tuoda tupsupipon mukanaan! Tämä tyttö painuu nyt pehkuihin jo yhdeltätoista ja aikoo huomenna nukkua myöhään ja nauttia ihanasta vapaapäivästä (kunnes Maxin serkku tulee Madridista neljän aikoihin...).